Category Archives: Artikkelit

Magic: The Gathering

Magic: The Gathering (tai tuttavallisemmin Mtg) on vuonna 1993 julkaistu maailman ensimmäinen keräilykorttipeli.

Magiciin julkaistaan tasaisin väliajoin uusia korttisarjoja – eli settejä – joita voisi verrata baseball- tai jääkiekkokorttien kausipäivityksiin. Vuoden 2011 lokakuussa peli käsitti uskomattomat 12246 erilaista korttia! Peli käy läpi jatkuvaa muutosta, mutta perusidea pysyy samana.

Magicin historiaa

Näin jälkikäteen historiaa tarkastellessa vaikuttaa käsittämättömältä, miten kauan saatiin ensimmäisiä keräilykorttipelejä odottaa. Kuitenkin ensimmäiset keräilykortit eli baseball-kortit ilmestyivät jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1887. Sen jälkeen, vuosikymmenien kuluessa, lapset alkoivat keksiä mitä erilaisempia käyttötarkoituksia korteille; kuten polkupyörän vanteeseen asennettavana ”läpsyttimenä” tai vaihtoivat niitä keskenään rahaan.

Kesti kuitenkin 100 vuotta ennen kuin kehitettiin ensimmäinen varsinainen korttipeli, jossa samalla korttejä myös keräiltiin. Vuosi oli 1993 ja siitä alkoi Magicin valtakausi. Se poiki paljon matkijoita ja häikäilemättömiä copycatteja. Muita korttipelejä tuli ja meni vuosien saatossa, mutta yksi niistä pysyi vuodesta toiseen pinnalla: Magic.

Magicin alkuperäisenä konseptina oli yksinkertaisin olla helpoin korttipeli maailmassa – koska kaikki säännöt olivat kirjoitettu kortteihin itsessään, ei tarvittu erillistä sääntökirjaa. Myöhemmin, erilaisten korttien lukumäärän lisääntyessä, alkoi pelin kompleksisuuskin lisääntyä. Varsinkin pelin tapahtumien järjestys ja korttien ominaisuuksien kirjoitustapa aiheutti epäselvyyksiä, joka johti lopulta sääntökirjan ja tuomarointisysteemin kehittämiseen.

Aivan Magicin alkuaikoina, 90-luvun alkupuoliskolla, alkoi valtamedia yhdistää sen saatananpalvontaan ja okkultismiin. Kyseessä oli täysin samanlainen ilmiö kuin Dungeons & Dragons pöytäroolipelin kanssa oli aiemmin 70-luvulla ollut. Peliä kuvailtiin ”saatanalliseksi”, koska siinä oli voimakkaita velhoja, jotka tekivät loitsuja ja manasivat hirviöitä. Pelin kehittäjä Wizards of the Coast joutui lopulta taipumaan negatiivisen julkisuuden alla, ja poisti kaikki demoneihin viittaavat kortit pelistään melkein vuosikymmenen ajaksi. Yksittäisenä kuriositeettinä mainittakoon Unholy Strenght -kortti, josta sensuroitiin pois viisisakarainen pentagrammi kaikista uudelleen julkaistuista versioista.

Alkuperäisiin Magicin sääntöihin kuului myös oleellisesti uhkapelaaminen (jota myös anteksi kutsuttiin). Ante-kortteja oli ainoastaan pelin alkuaikoina ja ne piti poistaa pelipakasta, jos ei haluttu pelata ”panoksilla”. Anten tarkoituksena oli estää rich-kid syndrome, jossa pelkästään rahalla voisi tulla ylivoimaiseksi pelissä. Vastaavanlaista analogiaa voisi hakea pokeri-pelistä; pelkästään pelaajan isosta pokerimerkkikasasta ei voida päätellä onko hän ylivertainen suhteessa muihin pelaajiin. Myöhemmin kuitenkin koko Ante-systeemistä luovuttiin pelaajilta tulleen palautteen vuoksi (esim. peliporukoissa kieltäydyttiin pelaamasta tiettyä pakkaa vastaan, tai tehtiin erityinen vasta-strategia toista vastaan yms.). Ante-korttien tehtailu lopetettiin vuonna 1995 ja ne kiellettiin turnauksista.

Julkaisun jälkeen Magic-korttien saatavuus oli heikko ja kysyntä oli isompaa kuin tarjonta. Liikkeet myivät koko varastonsa välittömästi loppuun uuden korttisarjan ilmestyttyä. Kortit alkoivat nopeasti elää omaa elämäänsä pelaajien keskuudessa, ns. ”mustassa pörssissä”. Hintaerot paikkakuntien välillä saattoivat olla hyvinkin suuria, ja joskus jonkin uuden kombon ilmaantuessa saattoi arvottomana pidetyn kortin arvo nousta taivaisiin kaikkien halutessa sellaisia.

Tasapainon löytäminen viiden eri ”maan” kesken oli kehittäjille vaikea urakka. Lopulta kuitenkin erilaisten sattumien, yrityksien ja erehdyksien kautta päädyttiin seuraavanlaiseen yleisjaotteluun:

  • Sininen hallitsi loitsuja vastaan puolustautumisen, mutta omasi vähän hirviöitä, eikä ollut hyvä tekemään vahinkoa.
  • Punaisen puolustus oli heikko (varsinkin lentäviä vastaan), mutta se oli loistava tekemään vahinkoa.
  • Vihreällä oli reilusti hirviöitä ja manaa, mutta ei oikein mitään muuta.
  • Musta oli paras tuhoamaan hirviöitä, mutta loitsuja vastaan heikko.
  • Valkoinen keskittyi puolustamiseen ja oli huono tekemään vahinkoa.

Omia muistoja

Pelasin peliä ahkerasti 90-luvun loppupuoliskolta pitkälle vuosituhanteen yli, aina korttien ulkoasun muuttamiseen saakka. Sitten vain alkoi lähialueen pelaajakunta vähitellen hupenemaan, vanhoista pelipaikoista ei taida yksikään olla enää jäljellä. Harmi.

Itsellä pelikuume oli korkeimmillaan Prophecy-setin aikoihin ja niitä kortteja minulla onkin eniten. Se oli ehkä huonoimpia aikoja alottaa Magicin peluu, sillä Prophecy-setissä oli huonoimpia kortteja joita on painettu.

Pelasimme Legacy-pelimuodolla (jossa saa siis käyttää kaikkia ilmestyneitä kortteja) ja pakkoina taisi olla ne perinteisimmistä perinteisimmät:

Dual landeja tai muita ylitehokkaita kortteja ei kaveriporukassa ollut, joten peli pysyi tasaisena ja mielenkiintoisena.

Magic nykyään

Minulta löytyy vieläkin iso läjä kortteja, poiskaan kun en ole raaskinut myydä. Löysin netistä sattumalta aktiivisen suomalaisen foorumin, jossa kortteja vaihdellaan ja myydään. Peliseuraakin luulisi löytyvän kysymällä.

Vieläkin joskus tulee kaiholla selailtua kortteja osoitteessa magiccards.info, siellä kun on kuvineen päivineen listattuna kaikki julkaistut kortit. En todennäköisesti ymmärtäisi mitään näiden uusien korttien kyvyistä ja ominaisuuksista, mutta silti voisin hypätä suoraan kesken pelin toisen tilalle.

Unohda sääntökirjat, sillä pelin oppii parhaiten muiden seurassa! Ja siinä piileekiin Magicin taika: Huoletonta hauskanpitoa ystävien kanssa.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Minimalistisuus

Aloin joitain vuosia sitten vihaamaan tavaroita. En ole vieläkään oikein varma, mistä se oikein johtui. Nykyään, en ole laskenut, mutta olettaisin saavani puhtaat paperit 100 Thing Challengesta. Siinä on muuten tavoittelemisen arvoinen projekti jokaiselle:

The 100 Thing Challenge has been a way to personalize my efforts to fight American-style consumerism and live a life of simplicity, characterized by joyfulness and thoughtfulness.

Kun olin ala-asteella, historian oppikirjassa oli jokaisesta aihealueesta pitkä ja tylsä kappale, ja jokaisen kappaleen lopussa oli eräänlainen yhteenveto muutamalla ”ranskalaisella viivalla”.

Kun opettaja käski lukemaan kappaleen hauki-on-kala -menetelmällä, muut alkoivat lukea pitkää ja tylsää tekstiä – jota pidin vain sivujen täytteenä – ja itse luin ainoastaan kappaleen lopussa olleen yhteenvedon, ja pärjäsin testeissä siinä missä muutkin.

Sitten opettaja kysyi sitten kysymyksiä, muttei koskaan mitään tarkennettuja kuten vuosilukuja, vaan ympäripyöreitä – sellaisia, jotka kaikki löytyivät siitä yhteenvedosta.

Kuinka opin vihaamaan tavaroita

Peruskoulu ja yläaste. Äitini patisti siivoamaan huoneeni. Työpyödällä ja huoneen lattialla oli aina paljon tavaroita, ne piti saada sullottua kaappeihin tai laatikoihin.

Huomasin nopeasti, että pölyjen pyyhkiminen ja imurointi sujui helpommin kun pöydällä tai lattialla ei ollut tavaroita. Lisäksi huomasin, etten tarvinnut oikeastaan kuin ehkä kymmenesosaa osaa niistä tavaroista. Kasoittain kyniä, mukeja, laseja, papereita ja ties mitä. Niinpä järjestin asiani pian niin, että kutakin tavaraa oli vain yksi kappale ja loput tarpeettomat rojut heitin menemään.

Lisäksi aloin maksimoimaan kaiken tekemäni mahdollisimman vähän aikaa vieväksi, lähinnä koska olin laiska. Mahdollisimman vähän häiriöitä – eli tavaraa – tarkoitti mahdollisimman vähän hukkaan heitettyä aikaa. Äitini ei tarvinnut enää koskaan patistaa minua siivoamaan huonettani.

Kuuluin myös niihin lapsiin, joilla Aku Ankat olivat siistitti mapitettuna ja järjestyksessä. Mutta toisaalta en ikinä pedannut vuodettani (pidin sitä typeränä) tai siivonnut huonetta joka päivä tai edes joka viikko, koska sekin oli mielestäni typerää: (100% ”puhtaus” aiheutti kohtuuttomasti työtä, kun 80% puhtaus pudotti työn määrää dramaattisesti eikä eroa pystynyt kukaan sanomaan).

Onni on viikonlopun shoppailureissun päässä

Pienempänä sitä aina himoitsi rahaa, eli toisinsanoen karkkia, merkkivaatteita ja muuta sellaista tavattoman tärkeää. Mutta vanhemmat tuntuivat tietenkin pahemman luokan saitureilta, eli rahaa ei juuri herunut.

Minulla oli aina olemassa jokin haave (esim. suosikkiyhtyeeni albumi tai vastaava). Rahan keräämiseen tuntui menevän ikuisuus ja lopulta huomasi, ettei oikeastaan edes tarvinnut himoitsemaansa roinaa. Seuraavaksi olisin halunnut jo toisen musalevyn ja niin edelleen – oravanpyörä olisi valmis:

Yhdysvalloissa on jo aiemmin huomattu, että erityisesti ylikuormitetuilla toimihenkilöillä on pakofantasia henkilökohtaisesta turvapaikasta, ihannekodista, jonka suojissa joskus alkaisi oma elämä.

Kutsun tätä Egon identifioinniksi tavaroiden avulla: ”Sitten kun minulla on se ja se, niin olen tyytyväinen”. Valitettavasti lopullista tyytyväisyyttä ei voi saavuttaa materian avulla, vaan se täytyy saavuttaa jotenkin muuten.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Jumalgeeni

Olen törmännyt jokusen kerran God gene-teoriaan, jonka mukaan ihmisen dna-rakenteeseen on koodattu mukaan eräänlainen henkisyys tai ”usko” johonkin korkeampaan voimaan.

Aivotutkimuksessa SPECT-tekniikan avulla tieteilijät ovat pystyneet tunnistamaan sen aivojen neuroanatomisen rakenteen, joka vastaa kyvystämme saada uskonnollisia ja ”henkisiä” kokemuksia.

God gene-teorian pääargumentit ovat:

  1. Henkilön ”henkisyyttä” voidaan mitata erilaisilla psykometrisillä testeillä
  2. On todistettu, että taipumus ”henkisyyteen” on osittain perinnöllistä
  3. Osa tästä perinnöllisyydestä voidaan johtaa God geneksi mainittuun VMAT2-geeniin
  4. Tämä geeni toimii vaikuttamalla hermoston monoamiini-välittäjäaineiden tasoihin
  5. ”Henkisyyteen” taipuvia yksilöt ovat suotuisammassa asemassa luonnonvalinnassa, johtuen heille ominaisesta uhrautuvuudesta ja tulevaisuusoptimismista.

Pohdiskelua

On mielenkiintoista huomata, miten uskonnollisuus on esiintynyt jokaisessa yhteiskunnassa, sen kehitysvaiheesta tai maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Sen on täytynyt olla jotain universaalia ja aivopiireihimme koodattua. Jotain joka oli jo ennen kuin esi-isämme lähtivät Afrikasta.

Ihmisaivot ovat erittäin mukautuvat käsittelemään mitä erilaisempia kysymyksiä, mutta huonot hyväksymään niiden jäämistä ilman vastausta. Pelkkä ”minä en tiedä” ei riitä vastaukseksi, koska aivomme pyrkivät luomaan eräänlaisen loogisen syy-ja-seuras suhteen. Siksi tarvitsemme aina jonkin syyn tapahtuneelle, vaikka sellaisen jota ei paljain silmin voi nähdä. Luomme myyttejä maailmankaikkeuden luomisesta, aurinkojumalista, sadejumalista ja sotajumalista. Ja kun kuvittelemme, että voimme kommunikoida näiden jumalien kanssa ja vaikuttaa heidän päätöksiinsä, saamme luotua hieman kontrollia ja järjestykstä kaoottisena esiintyvän todellisuuteen. Uskonto ei välttämättä syntynyt jonkin yksittäisen geenin seurauksena, vaan ihmisen pelosta tuntematonta kohtaan ja halusta kontrolloida sitä.

Ensimmäiset ideat uskonnosta eivät olleet kristinuskon kaltaisia, jossa tämä ihmeellinen maailma ja sen järjestys on älykkään luojan luomia, vaan ne koskivat jokapäiväisten askareiden hoitamista, ja sitä miten ympärillä oleva luonto oikeutti olemassaolon. Lievittääkseen pelkoa sairauksilta, kuolemalta, nälästä, kylmästä ja kivulta, ihmiset halusivat uskoa että voisivat pyytää apua joltain ylemmältä taholta.

On helppo nähdä, miten primitiiviset metsästäjä-keräilijä yhteiskunnat ovat hyötyneet uskonnosta. Metsästäjä-keräilijät asuivat pienissä tasa-arvoisissa yhteisöissä ilman johtajaa tai ”kylän vanhinta”. Yhteisön kasvaessa, uskonto tarjosi normit ja näkymättömän yhteiskuntarakenteen liian isoiksi paisuneiden sukulaissiteiden sijaan. Se sitoutti ihmiset yhteen ja asetti ryhmän tarpeet henkilökohtaisten tarpeiden edelle; peläten jumalan vihaa, heimon jäsenet hillitsivät itseään tekemästä vahinkoa muille. Metsästäjä-keräilijöiden rituaalit käsittivät villejä läpi yön kestäneitä tansseja. Rytmikkään tanssin tarkoituksena on ollut vahvistaa tunnesiteitä ja yhteishenkeä heimon sisällä. Rituaalit ovat myös löysänneet heimon keskeisiä jännitteitä ja ratkoneet riitoja.

Myöhemmin maanviljelyksen keksimisen jälkeen on harrastettu mitä kummallisia ritaaleja ja työmenetelmiä. Monissa eri uskonnoissa on merkkejä erilaisista kevään ja syksyn kunniaksi järjestetyistä pakanajuhlista, joiden tarkoitus on ollut yrittää manipuloida säätä tai kylvön ja sadonkorjuun ajankohtaa.

Uskonto on myös antanut tarkoituksen luopua omasta hengestään taistelussa muita vastaan. Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Etelä-Amerikkaan, luulivat Inkat heidän olevan vain ryöstöretkellä ja palaavan kotiinsa pian sen jälkeen. Mutta he eivät käsittäneet, että espanjalaiset eivät olleet pelkästään kullan ja rikkauksien perässä. He olivat jumalallisella ristiretkellä ja halusivat käännyttää kaikki intiaanit kristityiksi.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Domain-nimistä

Domain-nimillä käydään verkossa jatkuvasti kauppaa, eikä kyseessä ole mitään nappikauppaa: Sex.com -domainista pulitettiin taannoin 14 miljoonaa dollaria!

Internetin top-level domainit on perinteisesti jaettu kahteen osioon:

  • Geneerisiin (.com, .net, .org)
  • Maakohtaisiin (.fi, .se, .uk)

Domain-nimiä hallinnoiva ICANN päätti 2012 muuttaan vanhaan käytäntöään ja alkoi tarjota yleisölle rekisteröitäväksi omia ylimmän tason domain-päätteitä.

Järjestöltä voi kuka tahansa hakea omaa domain-päätettä, ja jos raati hyväksyy sen, maksettavaa tulee 140 000 € ja lisäksi vuotuiset kulut 20 000 €. Ensimmäiset uudet domain-päätteet pitäisi ilmestyä vuoden 2013 alkupuoliskolla.

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kenkävalmistaja Nike voisi halutessaan ostaa .nike-domainin. Monet yritykset ovat vastustaneet päätöstä, sillä niiden mukaan siitä aiheutuu heille huomattavia ylimääräisiä kuluja. Mikä johtuu siitä, että yritysten täytyy haalia roppakaupalla domaineja itselleen väärinkäytösten varalta.

Tapaus Nissan.com

Japanilainen autovalmistaja Nissan Motor Company on ahdistellut jo vuosia North Carolinassa asuvaa miestä. Uzi Nissan on israelissa syntynyt, vuonna 1976 yhdysvaltoihin muuttanut ahkera, työtätekevä kansalainen. Vuonna 1987 hän perusti maahantuontiyrityksen nimeltä Nissan International sukunimensä perusteella. Tuolloin Nissan Motor tunnettiin nimellä Datsun.

Vuonna 1991 toimintaan liitettiin mukaan Nissan Computer Corp. joka erikoistui kotitietokoneisiin ja erilaisiin konsultointipalveluihin. Kolme vuotta myöhemmin hän rekisteröi itselleen nissan.com domainin ja perusti verkkosivun mainostaakseen palvelujaan.

Vuonna 1999 Nissan Motor nosti lakisyytteen Nissan Computeria vastaan. Syytöslistalla olivat mm. tavaramerkin loukkaus ja domain-nimen ”varastaminen” (cybersquatting). Vahingonkorvauksina haettiin 10 miljoonaa dollaria. Asian kanssa on sitten enemmän tai vähemmän tapeltu siitä lähtien, autovalmistajan aina nostaessa uudet syytteet vanhojen perään.

Vuonna 2007 tuli oikeudelta lopullinen päätös, jonka mukaan Nissan Computer todettiin syyttömäksi kaikkiin syytöksiin. Vaikuttaa siis siltä että koko jupakka olisi ohi? Väärin, sillä seuraavana vuonna Nissan Motor alkoi hakea itselleen tavaramerkkiä kategoriassa tietokoneet ja tietokoneisiin liittyvä oheistoiminta!

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Lasten nimistä

Älyvapaiden lasten nimien bongaaminen on jostain syystä hauskaa ajanvietettä. Esimerkiksi sanomalehtien Kastetut-osiot ovat välillä hervotonta luettavaa.

Mutta voiko lapsen nimeksi antaa ihan mitä vain? Vastaus löytyy selailemalla Väestörekisterin sivua, siellä sanotaan etunimestä seuraavaa:

Etunimen tulee olla nimilain mukainen. Etunimiä saa olla enintään kolme. Lapsen etunimet tulee ilmoittaa väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.

Eli vastaus kysymykseen on ei. Lapsen nimeksi ei voi antaa mitä tahansa. Suomessa on olemassa Nimilaki, joka määrittää millaisen nimen voi lapselle antaa. Esimerkiksi Nimilain 6 luvun 32 § kerrotaan näin:

Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.

Ilman 3 momentissa mainittua syytä ei etunimeksi voida hyväksyä:

1) nimeä, joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;

2) pojalle naisennimeä eikä tytölle miehennimeä;

3) sukunimeä, ellei kysymyksessä ole isän tai äidin etunimestä muodostettu poika- tai tytärloppuinen nimi, jota käytetään muun etunimen jäljessä; eikä

4) nimeä, joka ennestään on sisaruksella tai puolisisaruksella, muutoin kuin toisen etunimen ohella.

Laki on aina laki, ja se vaikuttaakin harvinaisen yksiselkoiselta.

Olen kuitenkin kerännyt tähän alle muutamia kyseenalaisia tapauksia, sellaisia epäkohtia, jotka eivät ilmeisesti ole rikkoneet suomen nimilakia, koska kaikki ovat oikeita annettuja nimiä.

Nimet jotka sopivat molemmille sukupuolille

Asia mikä minua on alkanut kummastuttaa, on tuo aiemmin lainatun tekstin kohta kaksi. Tilannehan vaikuttaa varsin selkeältä: ”ei pojalle naisennimeä, eikä tytölle miehennimeä”. Mutta miten tällaista käytännössä edes valvotaan?

Esimerkkejä nimistä, jotka sopivat molemmille sukupuolille:

Santtu, Rauni, Mirka, Tuisku, Soini, Pieta, Miska, Kaino, Nuutti.

Tämä on kaivellut minua aina lapsuudestani asti, sillä koulussamme oli poika nimeltä Santtu. Ei siinä mitään kummallista ollut, mutta eräässä piirrossarjassa oli Santtu-niminen naishahmo mikä aiheutti ihmetystä.

Täysin typerät nimet

Tämä kohta onkin sitten ristiriitaisempi ja koskee nimilain kohtaa: ”jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa”. Esimerkkejä typeristä nimistä:

Muumi, Hemuli, Kukka, Parpi, Tinttarella, Tarzan, Jaffa Veripää, Kirppu, Lerssi, Anu Skyttä, Pasi Nuija, Poika Poppeli Pilvimies, Hellä Paukku, Takalo Kari, Yrjö Allas, Veli Venäläinen, Gandalf, Pistooli.

On ihmisiä, jotka haluavat (kenties jonkinnäköisenä protestina yhteiskuntaa vastaan) antaa täysin typeriä nimiä lapsilleen. Ei ehkä ajatella, että nimi saattaa aiheuttaa ongelmia lapselle koko nuoruuden ajan.

Vaikeasti kirjoitettavat nimet

Toisessa ääripäässä ovat sellaiset nimet, joita lapsi ei välttämättä edes itse osaa lausua. Esimerkkejä:

Miikkaell

On mielestäni typerää antaa lapselle sellainen nimi, joita ihmiset eivät pysty korvakuulolla kirjoittamaan. Sitten sitä joudutaan aina tavaamaan ja korjaamaan.

Yhteenveto

Yhteiskunnan muuttuessa liberaalimpaan suuntaan, on nähtävissä kehityskulku, jossa vanhemmat käyttävät lasten nimeämistä yksilön oikeuksien ja vapauksien jatkeena. Kansalaiset voivat tuntea suurta vahingoniloa ja korostaa yksilöllisyyttä, kun voivat ”piilottaa” kiertoilmaisun toisen ja kolmannen nimen sekaan. Siispä ennustan, että tulevaisuudessa saamme lisää ”omituisia” nimiä ja ennakkotapauksia.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Gilette ja hinnoittelu

Miksi Giletten parranajotuotteet ovat niin kalliita? Mihin katosivat kilpailijat?

Minulla on parraskasvu melko vähäistä. Viikset, leuka ja pulisongit ovat alueita mihin karvoitusta ilmestyy. Poskiin ja kaulaan ei parta kasva, siispä yritän ajaa naaman joka aamu sileäksi.

Se tunne, kun on ajanut ja pessyt naaman on jotain ihanaa.

Jostain syystä olen karttanut aftershavejä ja muita ”tuotteita”. Se johtuu tietenkin meitä ympäröivästä ahdistuneesta ilmapiiristä, jossa rasvoja ja muita sellaisia pidetään miehille liian ”neitimäisenä”.

No, nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut sanovat. Olen tavallaan iän karttuessa alkanut tulemaan järkiini. Mutta tarkoitukseni ei ollut puhua omasta parrankasvustani, vaan itse partateristä:

Markkinavaltias Gillette

Jos nykyään menet markettiin osastolle jossa miesten hygieniatuotteet sijaitsevat, on sinulla valittavana käytännössä Gillette ja joku toinen, minkä nimeä en edes muista. On siis hyvin todennäköistä, että jos asut suomessa ja käytät partahöylää löytyy sinunkin kylpyhuoneestasi Gillette.

En muuten ajatellut ottaa kantaa terien lukumääriin tai tuotteiden nimeämiskäytäntöihin, tuotteiden markkinoinnista kun voisi kirjoittaa jutun jo itsessään.

Tähän väliin täytyy tehdä selväksi se, että minulla ei ole huonoa sanottavaa Gilletten laadusta. Mutta hinnasta sitten sitäkin enemmän: 20 euroa muutamasta hassusta terästä!

Googlettelin, että mistä oikein on kysymys ja löysin brittiläisestä nettisivulta erinomaisen artikkelin. Artikkelissa puhutaan siitä, miten neljän terän valmistaminen maksaa 0.25€ ja pakkauksen 0.09€. Niiden lopullinen hinta kaupassa on uskomattomat 12€!

Gillettella on yhdysvalloissa 70% markkinaosuus, eli ei kovinkaan kaukana siitä mitä voitaisiin kutsua monopoliksi. Yhtiön käyttökate vuonna 2004 oli huimat 38%.

Tuotteiden hinta ei siis vastaa yhtään niiden tuotantokuluja. Mutta Gillette ei yritäkään kilpailla hinnalla:

They need these high prices to make lots of profit and to pay for their massive marketing expenditure. The marketing that gets you to buy their products in the first place because they make you think it will transform you into a celebrity sports star.

Asia minkä Gillette on tajunnut, on markkinointi. Vai mitä sanotte Tiger Woodsista, Roger Federeristä, Thierry Henrystä ja David Beckhamista?

Gilette tuhlaa älyttömiä summia tuotteidensa mainostamiseen. Saman voi todeta vertaamalla yhtiötä Coca-Colaan: Jokaisella kauppaketjulla on olemassa oma cola-juomansa, mutta silti yhdestäkään niistä ei ole tullut samanlaista jättiläistä kuin Coca-Colasta.

Lisäksi kuluttajat, eli käytännössä miehet, eivät ilmeissesti ole kovin kiinnostuneita hinnasta, kun taas naisten hygieniatuotteiden puolella kilpailu on paljon kovempaa.

Mitä kuluttaja voi tehdä?

Toistaiseksi ei ole merkkejä terveen kilpailun ilmaantumisesta markkinoille. Vaihtoehtoja ei siis ole paljon, mutta yksittäinen kuluttaja voi muuttaa ostokäyttäytymistäan tukemalla kilpailevian merkkien tuotteita, kuten esim. Wilkinson Sword.

Kokonaan toisenlaisen ratkaisun hinta-ongelmaan löytaa aiemmin mainitulta sivustolta:

There is another way. Use a traditional double edged safety razor. Because there is open competition to manufacture blades you can get them for between $7 and $30 per 100, which is a year’s supply.

Liäksi suosittelen kaikkia katsomaan tämän videon, jossa selitetään miten voit helposti pidentää terien käyttöikää.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Aurinkovoiteet

Oletko ikinä miettinyt mihin aurinkovoiteiden teho perustuu? En minäkään, siis ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä artikkelia.

Siksi yllätyinkin, kuin luin että suurin osa aurinkovoiteista ei toimi.

Aurinkovoiteen tarkoitushan on yksinkertaisesti estää ultraviolettisäteilyn (eli ”uuveen”) pääsy iholle. Tämä tapahtuu joko absorboimalla tai heijastamalla osa siitä pois.

Ultraviolettisäteily

Ultraviolettisäteily on osa sähkömagneettista säteilyä, jota aurinkomme lähettää meille. Sen aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvällä valolla. Tämän vuoksi emme voi nähdä ultraviolettisäteilyä paljain silmin:

Ultraviolettisäteily voidaan jakaa kolmeen eri säteilyalueeseen, pääasiassa säteilyn ihmisterveyteen, ja ympäristöön aiheuttamien vaikutusten mukaan. Ne ovat seuraavat:

  • UVA, joka vanhentaa ihoa. 95% pääsee ilmakehän läpi.
  • UVB, joka polttaa ihoa. 5% pääsee ilmakehän läpi.
  • UVC, joka on vaarallisinta. 0% pääse ilmakehän läpi.

Suojakerroin

Aurinkovoiteen suojakerroin tarkoittaa sitä, kuinka kauan tuote suojaa ihoa auringon polttavalta UVB-säteilyltä. Tämä on merkitty yleensä pakkaukseen kirjainyhdistelmällä SPF (sun protection factor).

Vaaleaihoisilla suomalaisilla voidaan käyttää kerrointa 10 min; mitä tummempi ihon pigmentti on, sitä vähemmän suojaa tarvitaan.

Suojakerroin 8 tarkoittaa siis käytännössä 8 kertaa 10 minuuttia eli  noin 1.5 tuntia. Suojakerroin 25 taas 25 * 10 min = n. 4.5 tuntia

Vaikuttavat ainesosat

Suojakerroin ei todellisuudessa kerro paljoakaan tuotteen tehokkuudesta. Tärkein kriteeri tuotetta valittaessa onkin tarkistaa tiettyjen vaikuttavien ainesosien pitoisuudet:

Sinkkioksidi (ZnO) ja Titaanidioksidi (TiO2) molemmat kattavat koko ultravioletti-spektrin, ja silloinkin pitoisuus pitää olla tarpeeksi suuri. Yhdiste jossa on pitoisuus on vähintään 18% takaa parhaimman suojan.

Huom! Kannattaa muistaa, että esim. voiteessa voi titaanidioksidi olla pienen pieninä nanopartikkeleina. Näiden mikroskooppisen pienien hiukkasten terveysriskejä ei ole tutkittu kovin hyvin:

Nanopartikkelit hyväksyttiin EU:ssa kosmetiikkakäyttöön vuonna 2009, mutta niistä ei tarvitse kertoa, ennen kuin neljän vuoden siirtymäaika on kulunut. Vuonna 2013 käytetyistä nanopartikkeleista on mainittava pakkauksessa.

Joidenkien tutkijoiden mukaan nanohiukkaset voivat tunkeutua ihon läpi, aina yksittäisen solun sisälle, ja aiheuttaa kaikkea ikävää. En ole aiheeseen liiemmin perehtynyt, mutta googlettelemalla esim. ”nanoparticles and health risks” löytyy paljon tutkimuksia.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

USA ja mittayksiköt

Pienenä ajatusleikkinä rupesin taannoin miettimään, mitä konkreettisia arkipäivän ongelmia tulisi mittayksiköiden kanssa jos muuttaisin yhdysvaltoihin.

Kuten kaikki tietävät, on suomessa käytössä sama SI-järjestelmä kuin lähes kaikissa muissakin maissa. Yhdysvalloissa taas on vanhan brittiläisen yksikköjärjestelmän peruja oleva oma yksikkösysteemi.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pituuden yksikköinä käytetään tuumia, jalkoja, jaardeja ja maileja. Sen useimmat varmaan tietävätkin, mutta sitten alkavatkin ongelmat:

U.S. Customary Units

Bensapumpulla ihmetys kohdistuisi ensimmäiseksi gallonaan (n. 4,5 l).

Barrelin (36 gallonaa) tunnistavat kaikki öljykauppaa tehneet, ja Troy-unssilla (31,10 gr) käydään kultakauppaa.

Pint (0,568 l) on todennäköisesti tuttu monille ravintoloista ja kaupan olut-tölkeistä. Sillä tarkoitetaan tietysti oluttuopillisen standardisoitua kokoa.

Leipoakin pitäisi, mutta reseptissä käytetään sellaisia mittoja kuin dry quart (qt, 0,95l) ja cup (236ml). Oi voi!

Vaa-alle hypätessä ihmetystä aiheuttaisi paunat (lb, 0,45 kg).

Painoyksiköissä on käytössä tarkempikin mitta, unssi (oz, 28,35 gr), jota ei kuitenkaan pidä sekoittaa neste-unssiin (fl oz, 29.5 ml).

Apteekissa meille harmaita hiuksia aiheuttaisi graani (grain, 64 mg), joka tosin on melko harvinainen.

Lämpömittari näyttäisi lämpötilan Fahrenheit-asteikolla (C = (F -32)/1,8).

Työn yksikkönä saatetaan käyttää BTU:ta (British thermal unit, 1055 joulea). Esimerkiksi lämmityskattilan yhteydessä.

Kompressin painemittarissa oleva PSI (Pounds per Square Inch) ei luultavasti aukeaisi useimmille suomalaisille.

Muita outouksia

Yhdysvalloissa ei käytetä A4-kokoista paperia, vaan sikäläinen vastine on US Letter.

Kellonaikoina käytetään 12 tunnin systeemiä, mikä tarkoittaa a.m. liitteen littämistä aamupäivän ja p.m. iltapäivän tunneille. Ongelmia ilmenee, jos on epäselvää tarkoitetaanko keskipäivää tai keskiyötä, silloin käytetään merkintöjä 12:01 a.m. ja 11:59 p.m. selventämään tilannetta.

Myöskin päivämäärät ilmoitetaan eri tavalla kuin meillä suomessa. Ne ovat muodossa kk/pp/vvvv, eli kuukaudet ja päivät ovat vaihtaneet paikkaa.

Kalenteriviikko alkaa sunnuntaista ja päättyy lauantaihin. Viikkonumerointia ei juurikaan käytetä ja se saattaa poiketa muun maailman käyttämästä, koska vuoden ensimmäinen viikko saattaa alkaa eri ajankohtana.

Kenkien ja vaatteiden koot ovat tuumiin perustuvissa yksiköissä. Lisäksi amerikkalainen XL-koko saattaa olla paljon eurooppalaista suurempi.

Amerikkalaisten sähköverkkojen vaihtovirta toimii eri tavoin kuin täällä. Myös pistokereiät ovat erilaisia, matkailijan täytyy ostaa erillinen välipala, jos mielii käyttää kotoisia sähkölaitteitaan.

Lähes kaikissa amerikkalaisissa henkilöautoissa on automaattivaihteisto.

Dollarin kolikoissa ei lue numeraalista arvoa kuten euroissa. Kolikkojen arvot menevät seuraavasti: Penny (0.01), Nickel (0.05), Dime (0.10), Quarter (0.25).

Amerikkalaiset päältätäytettävät pyykinpesukoneet eivät lämmitä erikseen vettä, vaan ottavat sen kuumana suoraan sisäänsä. Ne kuluttavat enemmän vettä, mutta pesevät eurooppalaisia serkkujaan nopeammin.

Monessa amerikkalaiskodissa on tiskialtaan poistoputkeen asennettu erillinen ruokasilppuri, garbage disposal unit, joka hienontaa mahdolliset viemäriin tippuneet ruoanjäämät.

Euroopassa käytetään yleisesti ovissa käsikahvoja, kun taas yhdysvalloissa nuppeja. Kahva on mielestäni käytännöllisempi, sillä sitä pystyy käyttämään vaikka molemmat kädet täynnä tavaraa.

Miljardi on englanniksi billion, kun taas suomenkielinen sana ”biljoona” tarkoitaa miljoonaa miljoonaa.

Amerikkalainen limutölkki on tilavuudeltaan 12 fl. oz. (355ml), eli 25 millilitraa suurempi kuin meillä kotimaassa myytävät tölkit.

Kun puhutaan silmien näkökyvystä, voi törmätä termiin 20-20 vision. Se tarkoittaa virheetöntä näkökykyä, ja tulee siitä että henkilö näkee 20 jalan päästä virheettömästi. 20/100 tarkoittaisi että henkilö näkee 20 jalan päästä sen, mitä virheettömän näkökyvyn omaava näkisi 100 jalan päästä.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit