Bloatware

stones

Godwinin laki tarkoittaa että mitä kauemmin nettikeskustelu jatkuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku ottaa puheeksi Adolf Hitlerin ja natsit.

Minulla on tarjota siitä eräänlainen oma muunneltu versioni, jonka nimi on ”Nostradamuksen laki”. Se menee näin:

Kun ohjelma tulee suositummaksi, ennen pitkään se ympätään täyteen turhia ominaisuuksia.

Ilmiölle on jo olemassa virallinen termi – bloatware. Bloatwaresta puhutaan silloin, kun ohjelman pitäisi olla tietyn kokoinen, mutta siihen on lisätty ns. ”turhia” ominaisuuksia, joiden ansiosta sen koko on noussut dramaattisesti. Joskus jopa niin paljon, että ohjelmasta tulee turhauttavan hidas ja buginen.

Eräs ”bloattaavan” ohjelman huonoista puolista on se, että käyttäjän tarvitsee käynnistää iso muistisyöppö ohjelma tehdäkseen jonkun pienen jutun. Kun muisti- ja prosessoritehoa varataan paljon, ei konetta pysty käyttämään kustannustehokkaasti. Näin saadaan uusikin kone vaikuttamaan hitaalta.

Bloatwarelle on monia syitä. Yksi niistä on se, että jos ohjelmantekijöiden ei tarvitse huolehtia muistinkäytöstä, ohjelman koodia ei tarvitse optimoida ja ohjelma saadaan puskettua nopeammin markkinoille. Lisäksi kuvitellaan, että ylimääräisiä toimintoja lisäämällä voidaan ohjelmasta pyytää enemmän rahaa.

Bloatwaresta on varoittavia esimerkkejä on historia täynnä:

  • Winampilla pystyi aluksi kuuntelemaan vain musiikkia. Jälkikäteen siihen tulivat skinit, eli vaihdettavat ”kuoret”. Todella siistiä! Lopulta ohjelmalla pystyi polttamaan musiikkilevyjä, ja katsomaan jopa leffoja!
  • Android käyttöjärjestelmässä operaattorien esiasentamat ohjelmat luokitellaan bloatwareksi.
  • MSN Messenger pikaviestin – joka on jo lopetettu – lisättiin yhdessä vaiheessa mm. vaihdeltavia teemoja, animaatioita, ja muita ärsyttäviä ”ominaisuuksia”, jotka saivat käyttäjät siirtymään kolmannen osapuolen asiakasohjelmiin.
  • µTorrent on muuttunut raskaiden kilpailijoidensa kaltaiseksi. Alkuperäinen syy miksi vaihdoin juuri utorrentiin oli sen keveys ja helppous.
  • iTunesia on syytetty raskaaksi ja liian vaikeaselkoiseksi.

Mutta tällaisten pienten asioiden kanssa voi elää, sillä mainituille ohjelmille on olemassa kevyemmät vaihtoehdot. Mutta Googlen hakukoneelle ei sitten käytännössä löydykään:

Googlen hakukone

Mielestäni on rasittavaa, kun Google alkoi eräässä vaiheessa listaamaan hakuvaihtoehtoja kun näpyttelin hakupalkkiin jotain. Siis jos kirjoitan esimerkiksi haun ”Helsinki”, niin minulle ehdotetaan: ”Helsinki hotellit”, ”Helsinki lennot”, ”Helsinki taksit”,  ja niin edelleen.

Eipä mennyt kauan, kun jo tätä ominaisuutta paranneltiin niin, että hakutulokset haettiin realiajassa jokaisella näppäinpainauksella (kts. Instant Search). Lisäksi tuli sellainen ominaisuus, jossa hiiren vieminen hakutuloksen ylle näyttää sen vieressä oikealla ”kuvakaappauksen” sivustosta.

Googlen hakukone onkin tuomittu epäonnistumaan, jos se jatkaa samalla linjalla. Joku kilpailija vain keksii pyörän uudelleen – eli anonyymin ja yksinkertaisen hakukoneen – ja sykli alkaa ikään kuin alusta.

Unix ja art of zen

Unixissa minua on aina kiehtonyt se, miten käyttöjärjestelmä koostuu sadoista eri pikku-ohjelmista. Jokaista pienintäkin tehtävää varten on omat ohjelmansa, ja jokainen ohjelma tekee tehtävänsä mahdollisimman hyvin (kts. Unix philosophy).

Kaikki prosessit ja laitteet ovat tiedostoja. Jos haluat polttaa cd-levyn, niin data yksinkertaisesti kopioidaan tiedostoon nimeltä ”cd-asema”. Jokaisella tiedostolla on omistaja ja käyttöoikeudet – sinulla täydellinen kontrolli mitä systeemissä tapahtuu.

Ihanan yksinkertaista.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit