Erikoisia toisen maailmansodan aseita

Tankkeja tuhoavat koirat

ww2_anti_tank_dog

Neuvostoliitto pähkäili itärintamalla, miten saisi pysäytettyä Saksan tehokkaan panssarikolonniat. Ratkaisuksi keksittiin valjastaa ihmisten paras ystävä sotateollisuuden käyttöön; tavallisia koiria palveluskoiria pidetiin nälässä, jonka jälkeen panssarivaunujen alle piilotettiin ruokaa, ehdollistaen koirat näin ryömimään panssarivaunun alle sellaisen nähdessään. Tarkoituksena oli köyttää räjähdevyö koiran ympärille ja laukaista se etänä radiolähettimen avulla. Rintamalla kuitenkin koirat todettiin tehottomiksi, ne säikkyivät saksalaisten tulitusta tai koirat ryömivät omien tankkien alle. Lopulta Neuvostoliitto luopui projektista kannattamattomana.

Englannin kanaalin yli ampuva supertykki

Osana Hitlerin ”kostokampnjaa” kehitettiin valtavien V2 ohjuksien lisäksi V3, pitkän kantaman superase, jonka tarkoituksena oli ampua Pohjois-Ranskasta kanaalin yli Englannin etele-osia. Tykki koostui hervottoman pitkästä piipusta, johon oli asennettu sarjan tarkoin ajastettuja räjähdepanoksia tehostamaan ammuksen lähtönopeutta. Projektia ei saatu koskaan käytännössä sovellettavaksi, koska liittoutuneet onnistuivat pommittamaan rakennustyömaita ja Saksan sotajohto päätti lopulta luopua projektista sen huonon kustannustehokkuuden vuoksi.

Käyräpiippuinen konepistooli

ww2_krummlauf

Saksan sotateollisuus kehitti koomisen näköisen käyrän piipun. Sitä oli saatavilla kolme eri mallia; 30′, 45′ ja 90′ asteen kulmilla. Aseella oli mahdollista ampua kulman taakse, ilman että joutui itse kurottautumaan esille. Erityisesti ase sopi panssarivaunun miehistölle, joka pystyi käyrällä piipulla kattamaan koko ympäristön kun aseella osoitettiin ulos ampumaluukuista, estäen näin tankin viereen hiipivät jalkaväkimiehet. Piipusta ei kuitenkaan tullut hittiä, koska siihen kohdistui ampuessa rasitusta aivan eri tavalla kuin suoraan piippuun; se kuumentui nopeasti ja piippui täytyi vaihtaa uuteen keskimäärin 300 laukauksen jälkeen.

Habubbuk – Jäästä rakennettu kantotukialus

ww2_habakkuk

Natsien sukellusveneet kylvivät suurta tuhoa luuttoutuneiden lauvakuljetuksille Atlantilla. Yhdysvaltalaiset olivat huomanneet, että lentokoneet olivat tehokkaita niitä vastaan. Ainoa ongelma oli se, että lentokoneiden kantama ei ollut tarpeeksi suuri kattamaan valtameren sisäosia. Amerikkalaiset saivat hullun idean rakentaa Etelämantereella jäästä valtavan kelluvan tukikohdan, joka raijattaisiin Atlantin keskelle. Jäävuoren ylätasolle hakattaisiin tasainen pinta, jolle voisi laskeutuva lentokoneilla. Testeissä jää kuitenkin osottautui heikoksi materiaaliksi, joka halkesi ja suli liian helposti. Sitten joku keksi sekoittaa jään joukkoon pieni määrä sahanpurua, jolloin saatiin aikaiseksi paljon kestävämpi materiaali. Tämäkin hanke kuoptattiin kallina, kun tavanomaiset lentotukialukset alkoivat yleistyä ja liittoutuneet saivat sijoitettua joukkoja Portugalin hallitsemille Azoreille.

Miehitetty Kamikaze-torpedo

ww2_kaiten

Tyynenmeren sotanäyttämöllä, sodan loppuvaiheessa, alkoi Japanilaisten häviö näyttämään yhä todennäköisemmältä. Japanilainen sotajohto määräsi epätoivoisen itsemurhaiskukampanjan viimeisenä oljenkortenaan Japanin pääsaareen puolustamiseksi. Siihen kuului tunnettujen Kamikaze-lentäjien lisäksi pieniä räjähteillä lastattuja pikaveneitä ja mielenkiintoisempi, miehitetty torpedo jota nimitettiin Kaiteniksi. Ensimmäisen versio oli vain tavallinen torpedo, jonka perään oli liitetty yhdelle hengelle sopiva lisämoduuli. Aikaisissa versioissa oli mahdollisuus irrottaa moduuli irti rungosta ennen törmäystä kohteeseen, mutta siitä luovuttiin melko nopeasti ja kuljettaja pultattiin rungon sisään ilman ulospääsymahdollisuutta.

Palopommilepakot

ww2_bat_bomb

Amerikkalaiset antoivat luovuutensa virrata koittaessaan kehittää tehokkaampia tapoja pommittaa Japania. Sotajohto pani nopeasti merkille, miten japanilainen kaupunkirakentaminen erosi saksalaisesta; japanilaiset talot olivat rakenettu yksinomaan puusta ja muuta orgaanisesta materiaalista, joka syttyi helposti palamaan. Niin joku keskseliäs tutkija keksi kiinnittää yksittäisiin lepakoihin ajastimella varustettuja palopommeja, sulkea lepakot niitä varten tehtyyn onttoon hylsyyn, tiputtaa hylsy kaupunkiin, jonka jälkeen lepakot levittäytyisivät pitkin opikin pärekattoja ja lopulta laukaisisivat palopommit. Utahiin rakennetussa japanilaisessa testikylässä tapahtui onnettomuus ideaa testattaessa; vapaaksi päästetyt lepakot lensivät armeijan hangaariin ja polttivat sen maan tasalle. Ideasta lopulta luovuttiin.

Avaruuden kautta koukkaava ”Hopealintu”

ww2_silbervogel

Hitlerillä oli päähänpinttymä ”superaseista”, joiden yksi tarkoitus olisi saavuttaa eräänlainen henkinen yliote amerikkalaisista pommittamalla yhdysvaltain maaperää. Sellaisen onnistuttua, olisi sen propaganda vaikutus ollut mittaamattoman arvokas. Tähän tarkoitukseen hahmoteltiin virtaviivaista alusta, joka ampaistaisiin kolme kilometriä pitkältä laukaisualukselta stratosfääriin, jossa alus ”hyppisi” pitkin ilmakehän ilmapatjoja Atlantin yli yhdysvaltoihin, ja mahdollisesti pudottaisi atomipommin mikäli sellainen ehdittäisiin keksiä siihen mennessä.

Natsien aurinkoase

ww2_sun_gun

Ehkä pähkähulluin Natsien suunnitelmista. Tarkoituksena oli rakentaa 1,5 kilometriä läpimitaltaan oleva peili avaruuteen, jonka avulla voitaisiin kohdistaa auringonsäteet haluttuun kohtaan maapallolla, hieman samaan tapaan kuin suurennuslasilla pystyisi polttamaan muurahaisia. Suunnitelma kuulostaa kuin se olisi otettu suoraan Bond-elokuvasta ja Natsit pitivätkin sitä pähkähulluna, sen toteutumiseen arveltiin kuluvan aikaa 50-100 vuotta.

Japanilaisten kuumailmapallo pommit

Myös japanilaiset haaveilivat pystyvänsä pommittamaan yhdysvaltain maaperää. Alkuperäinen idea oli vallata Havaiji, mutta se meni mönkään jo sodan alkuvaiheessa. Japanilaiset tiedemiehet saivat päähänsä käyttää räjähteillä lastattuja kuumailmapalloja, jotka nostettaisiin pilviä yläpuolelle, jossa pasaatituulet kuljettaisivat ne yhdysvaltain länsirannikolle. Kun selvitettäisiin lento-aika, voitaisiin ajastimella tuoda pallo alas jossain päin Kaliforniaa. Ja toden totta, palloja saapui Pohjois-Amerikkaan saakka; valitettavasti niiden terrorivaikutus oli mitätön, sillä ne tippuivat yleensä metsään ja harvaan asutuille alueille. Tiedettävästi ainakin yksi patikoija kuoli räjähdyksessä, mentyään sörkkimään luonnonopuistossa löytynyttä hökötystä. Myös britit lähettivät englannin kanaalin yli yksinkertaisempia palloja, joiden tarkoitus oli aiheuttaa oikosulkuja voimalinjoihin ja aiheuttaa maastopaloja.

Ilmassa törmäävä rakettilentokone

ww2_rammjager

Saksan ilmavoimat alkoi vaipua epätoivoon sodan loppuvaiheessa, kun liittoutuneiden pommituskampanjat aiheuttivat mitaavia tuhoja Saksan sotateollisuudelle. Tarvittiin tehokas ja halpa hävittäjä. Eräs sellainen oli pikkuinen *******, joka oli tarkoitus nostaa isommalla lentokoneella ilmaan, jonka jälkeen se ensimmäisellä ohituksellä ampuisi nokassaan olevat ohjukset viholliskonetta päin, kääntyisi ympäri ja ajaisi siivelläään päin viholliskoneen peräsintä rikkoen sen, ja liitäisi takaisin maahan turvallisesti. Toisin kuin japanilaiset Kamikaze-lentäjät, ei saksalainen kone ollut tarkoitettu varsinaisesti itsemurhaiskuja varten; sen siipiä oli parannettu teräksellä ja itsemurhaiskuja ei katsottu sopivan ”saksalaiseen sotimiskulttuuriin”. Vaikka selviytyminen törmäyksestä oli epätodennäköistä, vapaaehtoisia lennoille kuitenkin riitti.

Tuleeko lukijoille mieleen muita omituisia toisen maailmansodan aikaisia aseita?

Linkkejä

  • http://hemportalen.fi/juhwestm/space/sang-fi.html
  • http://www.theatlantic.com/technology/archive/2011/04/old-weird-tech-the-bat-bombs-of-world-war-ii/237267/

Leave a Comment

Filed under Artikkelit