Juttua dinosauruksista

dinosaur

Dinosaurus-tutkimuksessa tapahtuu jatkuvasti mielenkiintoisia löydöksiä, uusia fossiileja kaivetaan esiin ja vanhoja teorioita kumotaan tasaiseen tahtiin.

Kertausta

Dinosaurukset kukoistivat maapallolla huikean 165 miljoonan vuoden ajan Mesoonisella aikakaudella, ja hävisivät mysteerisesti noin 65 miljoonaa vuotta sitten.

200 milj. vuotta sitten kaikki nykyiset mantereet olivat yhdessä ja muodostivat yhden suuren supermantereen nimeltään Pangaea. Noin 135 milj. vuotta sitten varhaisella liitukaudella Pangaea oli hajoamassa kahtia, kun Laurasia liukui kohti pohjoista ja Gondwanaland kohti etelää. Liitukauden lopulla eri mantereiden dinosaurukset alkoivat kuitenkin jo toisistaan eristyneinä saada eroavia piirteitä. Eniten dinosaurusten fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja sieltä Mongoliasta sekä Euroopasta. Mutta niitä on löydetty myös Antarktikselta, Australiasta ja Alaskasta.

Dinosaurukset olivat selkärankaisia matelijoita, jotka lisääntyivät munimalla. Ei ole tietoa miten ne parittelivat, todennäköisesti yhteissuolen kautta. Kaikki dinosauruslajit elivät maalla; yksikään laji ei elänyt meressä tai osannut lentää. Lentävät lentoliskot, sekä uivat kalaliskot, joutsenliskot ja mosasaurukset eivät olleet dinosauruksia, vaikkakin läheistä sukua niille.

Siitä olivatko dinosaurukset tasa- tai vaihtolämpöisiä käydään kovaa debattia. Todennäköisesti dinosauruksia oli fysiologisesti erilaisia, kuten esimerkiksi tällä hetkellä olevat munivat nokkaeläimet, jotka käyttäytyvät hieman vaihtolämpöisten tapaan.

Fossiililöytöjen perusteella jotkin dinosaurukset elivät laumoissa. Dinosaurusten ulkonäköä tai sukupuolta on ollut erittäin vaikea määrittää pelkkien luiden perusteella, on kuitenkin esitetty että ne olivat värikkäitä kuten nykyiset linnut.

Ja kuten mainittiin, dinosaurukset kukoistivat planeetallamme erittäin pitkän ajanjakson. ”Dinosaurusten aika” (mesooinen aikakausi) koostui kolmesta geologisesta ajanjaksosta (Trias-, Jura- ja Liitukausi). Eri dinosauruslajit elivät eri ajanjaksoina. Esimerkiksi Jurakauden dinosaurus Stegosaurus oli kuollut sukupuuttoon 80 miljoonaa vuotta aikaisemmin kuin liitukauden Tyrannosaurus, vaikka ne usein kuvataankin keskenään. Jotta saataisiin perspektiiviä: se on pidempi ajanjakso kuin meidän ja Tyrannosauruksen välillä.

Dinosaurusten ilmaantuessa maapallo koostui yhdestä supermantereesta jota kutsuttiin Pangaeaksi. Dinosaurukset olivat jakautuneet ympäri sitä. Kuitenkin myöhemmin varhaisella liitukaudella Pangaea oli hajoamassa kahtia, ja dinosaurukset jakaantuivat ympäri maapalloa erillisille maanosille, ja uudentyyppisiä dinosauruksia kehittyi erilaisille geologisille alueille.

Sauropodit olivat jättiläismäisiä kasvissyöjiä. Niistä oma suosikkini on valtava Argentinosaurus. Näiden mammuttien täytyi syödä kokonaisia puiden varsia eikä niillä ollut aikaa pureskella ruokaansa. Sauropodeilla oli lihasmaha, joka yhdessä siellä olevien kivien kanssa jauhoi ruoan hienoksi, josta ruoka siirtyi eteenpäin erilaisiin käymiskammioihin, jossa vahvat mahahapot ja bakteerit pilkkoivat ruoan sulatettavaksi. Pienemmillä kasvissyöjillä, Ornithischia, oli hampaat joiden avulla ne pureksivat ruokansa hienoksi.

Kilpailua toistensa kanssa kasvissyöjät pyrkivät välttämään niin, että erikokoiset lajit ja heimot kehittyivät evoluution myötä syömään eri korkeuksilla kasvavaa kasvillisuutta. Sauropodit ylsivät puiden latvoihin pitkien kaulojensa avulla kun taas pienimmmät kasvinsyöjät kahistelivat ja napostelivat maan tasalta ja ruohojen juurista löytyviä kasvinosia.

Kaksijalkaisten lihansyöjä dinosaurusten, eli teropodien, hurjan näköiset leuat eivät olleet tarkoitettu ruoan pureskeluun. Ne olivat täynnä veitsiä muistuttavia hampaita, jotka toimivat saksien tavoin, leikaten uhrista kokonaisia lihankimpaleita jotka nieltiin kokonaisina. Isoimmilla teropodeilla, kuten T. rexilla, oli luiden murskaamiseen erikoistuneet hampaat. Lihansyöjädinot söivät harvemmin kuin kasvissyöjät, mutta ahmivat valtavan määrän kerralla. Lihansyöjät söivät myös haaskoja jos vain saivat siihen tilaisuuden.

Lisäksi jotkin pienemmistä dinosauruksista oli kaikkiruokaisia, ne söivät kasveja, toisten dinosaurusten munia ja hyönteisiä. Eräs laji oli erikoistunut nappaamaan matalista vesistä ja joista kaloja niin kuin harmaakarhu. Kuitenkin suurin enemmistö dinosauruksista olivat kasvissyöjiä.

Dinojen herättäminen henkiin

Biologiassa atavismiksi kutsuttu ilmiö on mielenkiintoinen. Siinä paljastuu lajin aikaisempien kantamuotojen piirteitä yksilössä, esimerkiksi joillekin ihmisille voi kasvaa häntä tai ihopoimu sormien väliin. On esitetty, että eläin säilyttää geenimuistissa edeltävien muotojen geneettistä koodia, niin kutsuttua ”täyte DNA:ta”. Niin myös kananmunissa – eli kanan hedelmöityneissä munasoluissa – on jossain tapauksissa tavattu karkeita ”hampaita”, vaikka linnuilla ei ole hampaita kuten me kaikki tiedämme.

60-miljoonaa vuotta sitten asteroidi tai useampi asteroidi törmäsi maapallolle aiheuttaen dinosaurusten joukkokuoleman. Törmäyksen aiheuttama isku nostatti pöly- ja tuhkapilven, joka aiheutti pienoisen ydintalven, jonka vuoksi dinosaurukset hävisivät, poislukien niistä kaikista pienimmät joita pidetään lintujen ja krokotiilien esi-isinä. Höyhenpeite ja sulat linnuille kehittyivät suomuista alun perin ruumiin lämpimänä pitämiseksi, mutta kun varsinkin yläraajoissa ne kehittyivät entisestään, ne alkoivat mahdollistaa lentämisen.

Jos katsot tarkasti kanan jalkaa, huomaat, että se on identtinen Tyrannosaurus Rexin jalan kanssa. Linnut ovat dinosaurusten jälkeläisiä ja niillä on dinosaurusten piileviä geenejä. Esimerkiksi siirtämällä viruksen avulla geenin kananmunaan on saatu kasvatettua kanansikiölle terähampaat. Tutkijat pitävät mahdollisena, että pystyvät ”takaisin mallintamaan” dinosaurusten kaltaisen olennon esimerkiksi strutsin munassa. Ehkä Jurassic Park ei olekaan niin kaukana kuin kuvittelemme.

Lajien kirjo?

Jopa kolmannes tunnetuista dinosaurus-lajeista saattaa hävitä pois lajiluokitelmasta. Jotkin tutkijat ovat esittäneet, että lajit näyttivät huomattavan erilaisilta niiden eri kehitysvaiheissa. Esimerkiksi täysikasvuisen dinosauruksen päässä olevat piikit saattoivat hävitä kokonaan, kun taas poikasilla oli ne.

Dinosaurusten poikaset eivät näyttäneet vanhempiensa mini-versioilta, vaan niin kuin linnut ja monet muut lajit, dinojen poikaset saattoivat käydä dramaattisia muodonmuutoksia läpi elinkaarensa. Esimerkiksi monet dinosaurusten fossiileista, kuten T. rexin sukulaislajit, on voitu tulkitta väärin omiksi uniikeiksi lajeikseen.

Linkkejä

  • http://fi.wikipedia.org/wiki/Atavismi
  • http://www.wired.com/magazine/2011/09/ff_chickensaurus/all/
  • http://www.berkeley.edu/news/media/releases/2009/10/30_dino_demise.shtml

Leave a Comment

Filed under Artikkelit