Lasten nimistä

Älyvapaiden lasten nimien bongaaminen on jostain syystä hauskaa ajanvietettä. Esimerkiksi sanomalehtien Kastetut-osiot ovat välillä hervotonta luettavaa.

Mutta voiko lapsen nimeksi antaa ihan mitä vain? Vastaus löytyy selailemalla Väestörekisterin sivua, siellä sanotaan etunimestä seuraavaa:

Etunimen tulee olla nimilain mukainen. Etunimiä saa olla enintään kolme. Lapsen etunimet tulee ilmoittaa väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.

Eli vastaus kysymykseen on ei. Lapsen nimeksi ei voi antaa mitä tahansa. Suomessa on olemassa Nimilaki, joka määrittää millaisen nimen voi lapselle antaa. Esimerkiksi Nimilain 6 luvun 32 § kerrotaan näin:

Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.

Ilman 3 momentissa mainittua syytä ei etunimeksi voida hyväksyä:

1) nimeä, joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;

2) pojalle naisennimeä eikä tytölle miehennimeä;

3) sukunimeä, ellei kysymyksessä ole isän tai äidin etunimestä muodostettu poika- tai tytärloppuinen nimi, jota käytetään muun etunimen jäljessä; eikä

4) nimeä, joka ennestään on sisaruksella tai puolisisaruksella, muutoin kuin toisen etunimen ohella.

Laki on aina laki, ja se vaikuttaakin harvinaisen yksiselkoiselta.

Olen kuitenkin kerännyt tähän alle muutamia kyseenalaisia tapauksia, sellaisia epäkohtia, jotka eivät ilmeisesti ole rikkoneet suomen nimilakia, koska kaikki ovat oikeita annettuja nimiä.

Nimet jotka sopivat molemmille sukupuolille

Asia mikä minua on alkanut kummastuttaa, on tuo aiemmin lainatun tekstin kohta kaksi. Tilannehan vaikuttaa varsin selkeältä: ”ei pojalle naisennimeä, eikä tytölle miehennimeä”. Mutta miten tällaista käytännössä edes valvotaan?

Esimerkkejä nimistä, jotka sopivat molemmille sukupuolille:

Santtu, Rauni, Mirka, Tuisku, Soini, Pieta, Miska, Kaino, Nuutti.

Tämä on kaivellut minua aina lapsuudestani asti, sillä koulussamme oli poika nimeltä Santtu. Ei siinä mitään kummallista ollut, mutta eräässä piirrossarjassa oli Santtu-niminen naishahmo mikä aiheutti ihmetystä.

Täysin typerät nimet

Tämä kohta onkin sitten ristiriitaisempi ja koskee nimilain kohtaa: ”jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa”. Esimerkkejä typeristä nimistä:

Muumi, Hemuli, Kukka, Parpi, Tinttarella, Tarzan, Jaffa Veripää, Kirppu, Lerssi, Anu Skyttä, Pasi Nuija, Poika Poppeli Pilvimies, Hellä Paukku, Takalo Kari, Yrjö Allas, Veli Venäläinen, Gandalf, Pistooli.

On ihmisiä, jotka haluavat (kenties jonkinnäköisenä protestina yhteiskuntaa vastaan) antaa täysin typeriä nimiä lapsilleen. Ei ehkä ajatella, että nimi saattaa aiheuttaa ongelmia lapselle koko nuoruuden ajan.

Vaikeasti kirjoitettavat nimet

Toisessa ääripäässä ovat sellaiset nimet, joita lapsi ei välttämättä edes itse osaa lausua. Esimerkkejä:

Miikkaell

On mielestäni typerää antaa lapselle sellainen nimi, joita ihmiset eivät pysty korvakuulolla kirjoittamaan. Sitten sitä joudutaan aina tavaamaan ja korjaamaan.

Yhteenveto

Yhteiskunnan muuttuessa liberaalimpaan suuntaan, on nähtävissä kehityskulku, jossa vanhemmat käyttävät lasten nimeämistä yksilön oikeuksien ja vapauksien jatkeena. Kansalaiset voivat tuntea suurta vahingoniloa ja korostaa yksilöllisyyttä, kun voivat ”piilottaa” kiertoilmaisun toisen ja kolmannen nimen sekaan. Siispä ennustan, että tulevaisuudessa saamme lisää ”omituisia” nimiä ja ennakkotapauksia.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit