Mikä ihmeen singulariteetti?

brain

Jotkut transhumanistiset ajattelijat ounastelevat, että tulemme tulevaisuudessa saavuttamaan pisteen, jossa teknologisesta kehityksestä tulee niin nopeaa, että kehityskäyrästä tulee käytännöllisesti katsoen pystysuora (ainakin joksikin aikaa). Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin lyhyen ajanjakson kuluessa maailma voisi muuttua lähes täydellisesti. Tätä hypoteettista pistettä sanotaan singulariteetiksi.

Singluratiteetin voi nähdä jonain sellaisena tapahtumahorisonttina, jonka taakse emme pysty näkemään. Emme siis voi kun arvuutella, mitä sen toisella puolen on. Termi singulariteetti on lainattu astrofysiikasta, jossa se tarkoittaa suunninpiirtein seuraavaa:

Esimerkiksi mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti, jossa rajallinen massa on tiivistynyt äärettömän pieneksi pisteeksi, jolloin myös sen tiheys on ääretön. Tätä pistettä ympäröi tapahtumahorisontti, jonka sisällä pakonopeus mustasta aukosta ylittää valonnopeuden, eikä edes säteily pääse enää pakenemaan sen ulkopuolelle

Tulevaisuuden kasvu nähdään usein lineaarisena, vaikka todellisuudessa se on eksponentiaalinen. Evolutiivinen kehitys on myös ollut eksponentiaalista, joten teknologinen evoluutio on hyvinkin ennalta-arvattavissa – emme vain pysty tarkastelemaan sen yksityiskohtia. Emme pysty ennakoimaan yksittäisen molekyylin liikkeitä, mutta pystymme tarkastelemaan kokonaista systeemiä termodynamiikan lakien avulla hyvinkin tarkasti. Tähän mennessä teknologisessa kehityksessä on käytetty yhtenä mittarina Mooren lakia, joka on pitänyt pintansa itsepäisesti tähän päivään saakka.

Transhumanismi

Tietointensiivinen ja teknologiaa hyödyntävä, mutta samallla elämyksiä ja unelmia etsivä yksilö, ajautuu kohti yhdenmukaisuutta kun identiteetti rakennetaan kuluttamisen kautta.

Tällä hetkellä trendikkäitä ovat sukupuolikorjausleikkaukset, homoliitot ja sukupuolirajojen hämärtyminen. Miesten kosmetiikka on yksi nopeasti kasvavista aloista. Ei varmastikaan kestä kovin kauaan, kunnes haluamme geenimanipuloida itseämme ja lapsiamme lisääntyvän ulkoisen kilpailukyvyn vuoksi:

Joskus väitetään, että sukusoluvalinta- ja geenimanipulaatiotekniikoiden kehittynyt käyttö johtaisi ihmisyksilöiden ominaisuuksien ei-toivottuun yhdenmukaistumiseen. Tietynlaisten erojen tasoittumista onkin odotettavissa, jos esimerkiksi haluamme että kaikilla on mahdollisuus olla synnynnäisesti terveitä, vahvoja, älykkäitä ja viehättäviä

On kuitenkin huomattava, ettei perinteisin keinoin ole mahdollista päästä halutulle kehitystasolle – ainakaan sellaisella aikataululla, jonka me ihmiset aina vaadimme.

Aina kun näen uutisen seksuaalirikollisten sukupuoliviettiä alentavista lääkehoidoista tai kun joku ihminen on syönyt itsensä hengiltä, tulee mieleeni väistämättä mielikuva karvattomista apinoista. Evoluutiossa ei ole tapahtunut muutoksia itse DNA:n molekyylirakenteessa viimeiseen 10 000 vuoteen, vaan kehityksemme on tapahtunut lähinnä kulttuurievoluution muodossa. Siksi teknologian integroiminen biologiseen kehoon on mielekäs vaihtoehto geeniterapian ohella, tällöin puhutaan Kyborgeista.

Vai mitä sanoisit kehosta, joka oni immuuni ikääntymiselle ja taudeille ja jota voitaisiin päivittää ja korjata helposti? Tekniikka ja ihmisen ja koneen välinen rajapinta mahdollistavat kaiken tämän. Viime vuosien nopea kehitys aivorajapintojen soveltamisessa lääketieteessä tuo väistämättä mieleen mahdollisuudet hyödyntää niitä myös ihmisen kyvykkyyksien lisäämiseen, esimerkiksi lisäämällä yksilön muistikapasiteettia tai vahvistamalla aisteja:

Tulevaisuuden kyber-ruumis tulee olemaan ilmeisesti yhdistelmä geenimanipulointia, hard- ja softwarea sekä erilaisia henkilökohtaisesti räätälöityjä teknologisia ratkaisuja.

Robotisaatio

Aikaisemmin ajateltiin työn tehostamisen lyhentävän työviikkoa. Kuusikymmentäluvulla puhuttiin jopa 3 päivän työviikosta ja päiviteltiin mitä kaikella ylijäävällä vapaa-ajalla tehtäisiin. Toisin kuitenkin kävi: työssäkäyvät tekevät yhä pitempää päivää, yhä huononevilla työehdoilla ja monet heistä joutuvat tekemään kahtaa työtä, kun toisaalla toinen puoli väestöstä ei tee yhtään mitään töitä, jolloin turhautuminen puretaan heihin väkivaltafantasioina.

Maatalousyhteiskunnassa herättiin aamulla lypsämään lehmät, koska illalla piti syödä. Vaihtoehtona oli kuolla nälkään. Tällä hetkellä yksi mies ja työkone pystyvät hoitamaan itsenäisesti kokonaisen pellon. Ihmisten funktioksi on jäänyt tuottaa tavaroita ja palveluita yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Toisaalta, kuitenkin odotetaan, että ihmisten täytyisi nousta samalla motivaatiolla töihin kuin silloin ennen. Siinä on selkeä ristiriita.

Tiesitkö, että on olemassa enemmän autiotaloja kuin kodittomia, mutta taloja ei voida antaa heille, koska se ei olisi oikeudenmukaista. Siksi aina tarvitaan jokin syy miksi henkilölle annetaan jotain. Sellaisia on mm. lapsuus, vanhuus, työkyvyttömyyseläke, vammaisuus, syvä masennus jne. ja lista vain jatkaa kasvamistaan. Tulevaisuudessa isolle porukalle ei vain yksinkertaisesti löydy töitä. Me emme vain ole osanneet mukautua tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Perinteisesti yksilöllä on ollut moraalinen velvoite työntekoon, josta on täytynyt pitää kynsin hampain kiinni, vaikka työ olisi ns. ”turhaa”.

Mutta jos kaikki jäisivät kotiin makaamaan yhteiskunta romahtuisi!

Väärin. Katsotaampa tilastoja: tuottavuuden ja työttömyyden välillä on selvä korrelaatio. Ihmiset siis sopeutuvat ympäristöönsä, niin kuin ovat tehneet jo ammoisista ajoista lähtien. Työn tuottavuus on noussut tasaisesti, mutta palkkakehitys on seisahtunut ja kasvanut ainoastaan johtoportaan tehtävissä. Työviikot ovat pidentyneet ja varallisuudet keskittyneet – eli raha on mennyt rahan luokse.

Nykyajassa on nähtävissä seuraavanlainen kehityskulku:

  1. Automaatio lisääntyy työpaikoilla
  2. Automaatio korvaa kiihtyvällä tahdilla työntekijöitä
  3. Kun robotit tulevat ihmisten rinnalle, uusia työpaikkoja ihmisille ei enää luoda

Alat, joita robotisaatio-aalto tulee kannibalisoimaan ensimmäisenä ovat: kuljetus, koulutus, rakennus, tuotanto ja vähittäiskauppa. Näillä aloilla juuri mikään ei ole muuttunut viimeiseen 50 vuoteen. Esimerkiksi kassahenkilön tai kokoonpanotyöntekijän työt ovat niin monotomisia, ettei ole mitään järjellisiä syitä ylläpitää sellaisia.

Kuvitellaanpa tilanne, että henkilö saa potkut. Mitä sitten tehdään? ”No ainahan pääsee töihin McDonaldsiin”. Ei pääse, sillä robotit veivät duunit.

Mutta koska miten meidän ekonominen järjestelmä on rakennettu – eli jokaisen kansalaisen pitäisi olla päivätöissä – tulevat taantumat ponnahtamaan pinnalle tasaisella tahdilla ja massatyöttömyys lisääntymään. Se ei tarkoita, että me kaikki joutuisimme köyhäintaloon, vaan esimerkiksi absoluuttisen köyhyyden ennustetaan laskevan 90% seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana:

Automaatioon ja rakennemuutokseen liittyvät haitat ja hidasteet eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että murros lisää tuottavuutta, luo uutta vaurautta ja kasvattaa jakovaraa. Uuden vaurauden oikeudenmukainen jakautuminen nousee yhteiskuntarauhan kannalta sitä tärkeämmäksi, mitä suuremmasta ja nopeammasta murroksesta on kysymys.

Maailman täytyy vain muuttua, ja päästää irti vallitsevasta 9-to-5 ajattelusta, jota yritettään ylläpidetään koirahoitoloilla ja paperinpyörittelijöillä. Joko leikataan työaikoja, niin kuin viime vuosisadan alussa tehtiin, kun tehdastyöläisten työaika lyhennettiin 14-16 tunnista 8 tuntiin, tai sitten ylläpidetään työttömien armeijaa ja luodaan alati kiristyvää luokkayhteiskuntaa.

Robotiikkaan liittyy myös läheisesti monia oikeudellisia avainkysymyksiä. Perinteinen näkemys on ollut sellainen, että lainsäädäntö mukautuu teknologisiin uudistuksiin pienellä viiveellä. Aivan keskeisimpiä avainkysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Jos hoivarobotti satuttaa ihmistä, kuka on vastuussa?
  • Jos robottiauto ajaa kolarin, kuka on korvausvelvollinen?
  • Jos robotti luo itsenäisesti sisältöä, niin kenellä on siihen tekijänoikeus?
  • Jos robotti rikkoo sodankäynnin liittyviä sääntöjä, esimerkiksi Geneven sopimusta, mitä sitten tehdään?
  • Jos robotit tekevät 98% kaikesta työstä, kuinka robottien työtä verotetaan? Entä miten verovarat jaetaan?

Uhkakuviakin on. Koneiden pelätään syrjäyttävän inhimislliset perusarvot, mekanisoivan elämää sekä vääristävän suhteemme luontoon, kehoon, työelämään, seksiin ja kultuuriin. Mielestäni pelottavin skenaario olisi keskiluokan tippuminen kokonaan pois ja ”alaluokan” tulevaisuuden näkymien tipauttaminen kokonaan pois, sillä se johtaisi näköalattomuuteen ja nihilismiin. Siksi näitä asioita pitäisi etukäteissuunnitella eikä tehdä niin kuin ihmiskunnalla on tapana, eli reagoida vasta sitten kun on hätä housuissa.

Niin tai näin, tulee robotisaatio lopulta johtamaan toiseen älykkääseen lajiin maapallolla. Silloin on mielekästä tutustua termiin..

Posthumanismi

Posthumanistinen asenne on havaittavissa näkemyksessä, että ihminen ei ole muuhun luomakuntaan tai koneisiin verrattuna ylivertainen.

Ihminen on syntyesssään tavattoman typerä. Syntymisen jälkeen alkaa aivojen hidas ohjelmointiprojekti. Valitettavasti ohjelmointi voi joskus mennä pieleen tai se voi olla puutteellista – ei ole takeita, että ajettava koodi on validia. Omaksuttua tietoa pitää kuljettaa eteenpäin hitaalla kulttuurievoluutisella menetelmällä.

Robottitutkija Hans Moravec kuvailee ihmisaivoja seuraavanlaisesti:

Aivomme ei selkeästikään ole tarkoitettu tiedemiesten aivoiksi. Aivojemme ovat kapasiteetiltään erittäin rajoittuneet, ja meidän täytyy käydä läpi erilaisia kouluttautumisprosesseja päästäksemme edes keskinkertaiselle älykkyystasolle. Se on kovaa työtä. Ja kun olemme lopulta saavuttaneet välttävän oppimustason, niin aivomme alkavat rappeutua ja sitten me kuolemme.

On syytä olettaa, että tulevaisuudessa tiedejulkaisujen määrä nousee niin valtaksi, ettei se ole enää ihmisaivoin seulottavissa. Aivoilla ei ole edellytyksiä prosessoida yhä kasvavaa tietomäärää. Ei siis enää riitä, että opiskellaan pidempää yliopistoissa, jonka jälkeen jatketaan aktiivista opiskelua läpi elämän, vaan tarvitaan lisää prosessointitehoa. Ihmisaivot eivät kykene kunnolliseen moniajoon – ne eivät skaalaudu eksponentiaalisesti kasvavan tiedon käsittelyyn, siksi tarvitsemme jatkuvasti tietokoneita avuksemme.

Moravec tulkitsee aiemmin mainitun Mooren lain pohjalta, että tietokoneet ovat vuoteen 2050 mennessä saavuttaneet ihmisen älykkyystason. Mutta tietokoneiden tehokkuuden lisääntymistä tärkeämpää on ymmärryts ihmislajille tunnusomaisista biologisista oppimisprosseista. Näiden integroiminen tekoälyn kehittämiseen voisi tuoda oleellista lisäarvoa kehitykselle.

Olisiko periaatteessa mahdollista, että tietokoneet voisivat suorittaa yhtä älykkäitä toiminnallisia tehtäviä kuin ihmisen? Annettavan vastauksen ytimessä on itse asiassa kaksi keskeistä kysymystä:

  1. Onko ihmisten biologinen rakenne ja toiminta täysin fysiikan lakien mukaista?
  2. Ovatko fysiikan lait mallinnettavissa tietokoneella?

Monet tekoälyjärjestelmät pyrkivät jäljittelemään (simuloimaan) ihmisen ongelmanratkaisutapoja. Ihmisen älyllisten eli kognitiivisten kykyjen matkiminen ei kuitenkään käytännön sovellusten näkökulmasta ole itseisarvo, vaan tavoitteena on mahdollisimman kehittynyt koneäly. joka voi tarvittaessa perustua mihin tahansa tekniikoihin. Transhumanismiliiton sivuilla kerrotaan seuraavaasti:

Potentiaalisina etuina on ainakin turvallisuus — inhimillisellä älyllä olisi myös inhimillisiä heikkouksia (kuten egoistisia taipumuksia), kun taas puhtaalta pöydältä rakennettu keinoäly voitaisiin pyrkiä tekemään mahdollisimman altruistiseksi ja täten maksimoida superälystä koko maailmalle koituva hyöty.

Posthumanismi ei väistämättä tarkoita sitä, että ihmiset häviäisivät maailmankartalta toisen älykkään lajin toimesta, vaan eräänlainen sulautuminen tekoälyn kanssa on hyvin todennäköinen skenaario. Ihmisten kuolonhetkellä voitaisiin muistot ajaa (upload) tietokoneelle, jolloin sukulaiset voisivat halutessaan keskustella kuolleen sukulaisen kanssa. Sen voisi nähdä eräänlaisena evolutiivisena harppauksena, jossa ylivertainen robo sapiens syrjäyttää vanhentuneen homo sapiensin.

Mutta miten se tapahtuu? Siihen tulee vaikuttamaan keksinnöt, jotka eivät ole niin kaukana tulevaisuudessa kuin kuvitellaan. Tarvitaan..

Asennemuutos

Jotta ymmärtetään kuinka dramaattisesti kaikki voi muuttua, voidaan kuvitella esimerkiksi seuraavanlainen ajatusleikki: Mitä jos keksittäisiin täydellinen valheenpaljastuskone? Se olisi sataprosenttisesti oikeassa ja äärimmäisen helppokäyttöinen. Sellainen olisi kaikilla ja sitä pystyisi kantamaan mukanaan taskussa. Miten maailmamme muuttuisi?

Mietitäänpä. Ainakin ensimmäiseksi työskentely rikosoikeudessa muuttuisi koska kaikki oikeudenkäynnit kestäisi 30 sekuntia sen jälkeen kun tuomari on kysynyt ”oletteko syyllinen?”. Entä työhaastattelut? ”Oletteko ahkera ja luotettava työntekijä, kyllä vai ei?”. Entäpä valtionpäämiesten väliset keskustelut? ”Onko teillä taka-ajatuksia, rakennatteko ydinasetta?”. Ainakin läpinäkyvyys ja luottamus lisääntyisi valtavasti.

Kun keksitään Star Trekistä tuttu replikaattori, jolla pystyy valmistamaan kotona mitä tahansa esineitä, siirtyy ihmiskunta kertarysäyksellä kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Ensimmäisiä prototyyppejä replikaattorista on jo valmistettu. Replikaattorin idea on valmistaa molekyylejä – lähinnä hiiltä – tavallisista materiasta; vedestä, maasta ja metaanikaasusta, joita kaikkia on ympärillämme yllin kyllin. Mitä tehdä ensimmäisenä sellaisella laitteella? Tietysti toinen replikaattori, ja sitten toinen ja kolmas. Aivan kaikki tulee muuttumaan. Millainen on maailma jossa kaikesta on ylitarjontaa? Täytyy ottaa huomioon, että kaikki yhteiskunnat perustuvat tarpeisiin, kaikki kulttuurilliset arvot perustuvat tarpeisiin.

Jos voit asua erämaamökissä, valmistaa kaiken itse, kommunikoida hologrammin avulla ja aseistua päästä varpaisiin, niin mitä jää jäljelle? Meidän koko olemassaolomme perustuu tarpeiden tyydyttämiseen. Sen jälkeen ei olisi olemassa enää koko ihmistä, sillä iihminen voi esiintyä vain halujensa tuoman toiseuden kautta!

On periaatteessa kaksi tödennäköisintä skenaariota: (1) joko siirämme katseemme virtuaalimaailmoihin, tai (2) lakkaamme yksinkertaisesti olemasta ja muutumme roboteiksi. Tietysti olisi ”hienoa” jos ihmisapinat voisivat elää keskenään täällä, mutta on hyvin vaikeaa nähdä sen olevan mahdollista. Oletetaan pienenä ajatusleikkinä tilanne, jossa jokainen pystyisi valmistamaan ydinreaktorin takapihalleen. Kuinka estämme kaikenlaisten kahelien maailmantuhoamisyritykset? Valjastamme tietysti teköälyn ja poliisirobotit vahtimaan meitä, fiksuina ihmisinä ohjelmoimme robotit noudattamaan Asimovin robotiikan lakeja etteivät ne vahingoittaisi meitä. Mutta siinäkin tapauksessa joku vain hakkeroisi tietokoneet toimimaan tahtonsa mukaan, tai valmistaisi omia robottejaan jotka taistelisivat niitä toisten robotteja vastaan. Katsotaan asiaa miltä suunnalta hyvänsä, aina päädytään ihmisten kannalta katastrofaaliseen lopputulokseen.

Biologiset aivot nykymuodossaan ovat turhan primitiiviset pitääkseen yllä kovinkaan kestävää ihmiskuntaa. Virheet ovat inhimillisiä, ja aivojen varhaisimmat osa-alueet – kuten primitiiviset vaistot, adrenaliini ja tunnekuohut – ovat haitallisia ihmiskunnalle. Ihmisapinoilla on liikaa vaikeuksia rajoittaa tai hillitä itesään: yksi häiriintynyt yksilö saattaisi pilata kaiken tekemälllä laajennetun itsemurhan. Saimme tähtien ydinenergian käyttöömme liian aikaisin, tuskin kehitys tulevaisuudessa tuo mitään vähemmän pelottavampaa tilalle.

Entä se kolmas vaihtoehto? Se, että ihmiset pystyisivöt keskenään sopimaan jonkinlaisen yhteiskuntasopimuksen? En pidä sitäkään mahdollisena, koska me jaamme keskenään ideoita, tavaroita ja muuta sellaista vain koska meidän on pakko. Kun replikaattoreiden jälkeen elämme täydellisessä yltäkylläisyydessä, emme jaa keskenään enää mitään. Menetämme mielenkiintomme toisiamme kohtaan kokonaan; jokainen voi kotitietokoneellaan pyörittää halutunlaista virtuaalimaailmaansa.

Tapaamme kuvitella kaukaisen tulevaisuuden yleensä siten, että sijoitamme tämän hetkisen muotomme sinne. Mutta sellainen on typerää. Miettikää jotain meidän meressä elänyttä muistaista esi-isäämme ja miten hölmöä sellaisen olisi ollut miettiä miltä kalojen yhteiskunta näyttäisi miljoonien vuosien päästä. Kalat olisivat tulevaisuudessa kokonaan toinen laji! Siksi robotit (tai mitkä hyvänsä) naureskelevat tulevaisuudessa, miten alkeellisia me olimme. Tämän vuoksi ei ole syytä ahdistua! Tämä kaikki on tapahtunut menneisyydessä lukemattomia kertoja aikaisemminkin.

Mutta mikä meidän muotomme tulevaisuudessa onkaan, tulee sillä olemaan muutamia perustavanlaatuisia ongelmia setvitettävinään. Niitä ovat mm..

Todella Pitkä Aika ja Eksistentiaaliset riskit

Eksistentiaalinen riski tarkoittaa elämän mahdollistavan maapallon säilymistä, tai lopullisesti ja peruuttomasti toivotunlaisen kehityskulun estymistä.

Eksistentiaaliset riskit ovat eri asia kuin ihmiskunnan historian aikana tapahtuneet katastrofit. Esimerkiksi maailmansodat, nälänhätä tai pandemiat ovat olleet todella tuhoisia niistä ensisijaisesti kärsineille, mutta eivät horjuttaneet ihmislajin absoluuttista olemassaoloa.

Mitä tulee elämän edellytyksiin, niin energiasta ei pitäisi tulla pulaa tulevaisuudessa, koska auringon fuusio-energiaa voidaan hyödyntää vielä pitkän aikaa. Ja auringon hiipuessa tulee ongelmia joka tapauksessa, ellemme pysty siirtymään toiseen tähtijärjestelmään. Tutkijat ovat väläytelleet galaksimme uloimpien planeettojen kolonisaatiota, elinehtojen käydessä tukalammaksi omalla planeetallamme.

World Transhumanist Assosiationin yksi perustaja Nick Boström on listannut mm. seuraavanlaisia eksistentiaalisia riskejä:

  • Ydinsodan tai asteroidin aiheuttama ydintalvi.
  • Todellisuutemme on tietokonesimulaatio, josta katkaistaan virrat.
  • Vapaaksi riistäytyvä, itsestään replikoituva nanorobotti, joka syö sirkkaparven lailla kaiken orgaanisen aineksen.
  • Globaali ilmastonmuutos, joka tekee hiileen perustuvasta elämästä mahdotonta planeetallamme.
  • Hallitsematon geneettisesti muunneltu supervirus.

Faktisesti todentuntuisin riski on kuitenkin mielestäni maapallon äärelliset resurssit. Esimerkiksi avaruuteen sijoitettaviin aurinkopaneeleihin ei ole saatavilla alkuaineita kuin pieni rajattu määrä, joten joutuisimme louhimaan avaruudesta raaka-aineita ennen pitkää.

Mutta niinkuin aina, on tulevaisuuden ennustaminen äärimmäisen vaikeaa, ja juuri koskaan ei ennustukset ole osuneet oikeaan. Esimerkiksi uusi WTC-iskujen kaltainen tapahtuma voisi muuttaa tulevaisuuden suuntaa kertaheitolla ennustamattomalla tavalla. Siksi ennustuksissa pyritään vetämään suuria makrotason linjauksia, eikä ennustamaan yksittäisiä tapahtumia, koska niissä on aivan liikaa muuttujia.

Kuitenkaan ideoita ei pidä koskaan torpata vain sen vuoksi, että ne kuulostavat uskomattomilta:

Do not judge propability of things by the strangeness of their consequences

Luonnontieteilijöiden lisäksi transhumanismi-keskusteluun toivoisi osallistuvan enemmän filosofeja ja muita humanisteja. Toistaiseksi keskustelu on ollut tavattoman yksipuolista ja eräänlaisessa vahvisturharhassa pyöriminen pitää keskustelun kaltaiseni teknologiaoptimistien yksipuolisena saarnaamisena.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit