Category Archives: Sekalaiset

Skeittaus

Minun on vaikea vieläkään uskoa, että todella olen rullalautaillut (eli skeitannut) nuorempana.

Ei siksi, että skeittailussa olisi mitään paheksuttavaa tai muutakaan sellaista. Vaan miten hitossa olen uskaltanut viilettää sellaisella? Ja miten minulle ei koskaan sattunut mitään, siis asfaltti-ihottumaa pahempaa. Viimeksi olen laudan päällä ollut 12 vuotta sitten.

Skeittaus itselleni symbolisoi jotenkin vapautta. Se on mielestäni hyvä harrastus kaikille, koska se ei ole niin kilpailuhenkistä kuin esim. jalkapallo:

Nautinnot kieltävä itsekuri, toisia vastaan suorittaminen ja kärsimykseen asti viety harjoittelu ovat vieraita harrastuksensa huvielementtiä korostaville skeittareille. Skeittaus on kollektiivista toimintaa, jossa fyysinen ilmaisu ja spatiaalinen luovuus täydentävät toisiaan tuottaen dynaamista ja kaverisosiaalista yhdessä tekemisen tapaa

Muistoja

Skeittaukseen tutustuin tietysti isojen poikien perässä. Vuosi oli 1998, ja kun Tony Hawk Pro Skater julkaistiin samoihin aikoihin PS1:lle, räjähti homma käsiin. Kaikki alkoivat skeittaamaan.

Jostain nurkista löytyi sellainen 80-luvun ”Kalalauta”, sillä oli siistiä rullailla mutta muuhun siitä ei ollutkaan. Sitten pitikin hommata kunnon uudenaikainen skeittilauta, puhuttiin ”Completesta” joka käsittää siis deckin (lauta), trukit (akselit), renkaat, laakerit ja gripin (karhea päällinen).

Minulla oli Deca-merkkinen deckki, jota googlettelun perusteella ei enää valmisteta, Independetin trukit, Spitfiren renkaat ja laakereina ABEC 5 – tietysti. Hintaa completelle tuli n. 1000 markkaa, jonka muistan olleen iso raha.

Rampeille en muista koskaan menneeni, vaan katulautailu oli se juttu. Myöhemmin piti tietenkin rakentaa temppuja varten esteitä, oli boxia, benchiä ja kickeriä. Sekä tietysti raileja.

Pahin onnettomuuteni ei muuten sattunut mitään yksittäistä temppua yrittäessä vaan ihan laskiessa tavallista mäkeä. Viiletin suhteellisen kovaa vauhtia mäkeä alas ja iso sepelinpala pysäytti vauhdin kuin seinään. Pahan kaatumisen jälkeen piti aina jäädä istumaan tai makaamaan, sitä alkoi jotenkin heikottaa eikä pysynyt tolpillaan. Ne jotka ovat skeitanneet varmaankin ymmärtävät.

Vielä nykyäänkin kun näkee teinejä, sillä täysi-ikäisiä näkee harvoin, skeittaamassa, niin nousee hymy huulille ja tekisi mieli mennä vetämään yksi Ollie tai Kickflip. Täytyy nostaa hattua kaikille skeittaajille.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Monotasking

Kuulin ohimennen Yle Puhe-radiokanavalta Reidar Wasenius nimisen kaverin haastattelun. Haastattelussa käytiin YLLÄTTÄVÄN paljon samoja asioita joista olen itsekin kirjoitellut (mm. valinnan vaikeus, hetkessä elämäninen, tarkkailijan roolin omaksuminen).

Ohjelmassa Wasenius puhui kehittämästään Aivobicistä, tai tuttavallisemmin aivojumpasta. Sen pohjimmaisena tarkoituksena on auttaa ihmisiä oppimaan, miten keskitytään todella tiukasti vain yhteen asiaan kerralla.

Hän kertoo, miten nykyihmisillä on tupannut unohtumaan tämä tärkeä taito – moniajo kyllä osataan:

Jotta minä olen hyvä ihminen ja kollegat eivät katso vinoon minun pitää nyt hirveästi hösätä tässä.

Aivobic-menetelmän eräs perusharjoituksista on yksinkertainen lukujen luettelu yhdestä kymmeneen ja sieltä takaisin yhteen. Reidarin mukaan suomesta löytyy hälyttävän paljon ihmisiä, jotka eivät pysty siihen: heidän ajatukset lähtevät vaeltelemaan ja lukujen tavaaminen keskeytyy.

Minulle tuli tämän Waseniuksen jutuista heti mieleen meditointi: siis esimerkiksi sellainen meditointi, jossa munkit laskevat hengityksensä avulla yhdestä kymmeneen ja takaisin (sisään, ulos, sisään, ulos). Tai kun munkit keskittävät kaiken tietoisuutensa johonkin kehon yksittäiseen pisteeseen, kuten esimerkiksi vatsan seutuville.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Miksi kirjoitan lyhyesti?

On melko yleisesti tunnettua, että on paljon vaikeampaa ja hitaampaa kirjoittaa lyhyt ohje kuin pitkä. Syynä on ennen muuta se, että lyhyttä ohjetta kirjoitettaessa pitää ajatella enemmän – sekä asiaa että lukijaa. Siinä täytyy päättää, mikä on todella tärkeää ja miten se sanotaan lyhyesti mutta ymmärrettävästi. Pitkän jutun kirjoittaja voi panna mukaan kaiken mitä asiasta tietää ja vähän muutakin.

Kun katson nettisivuja huomaan aina ensimmäiseksi, että 90% niissä olevasta tekstistä vie vain turhaa tilaa eikä sitä tulla lukemaan.

Liika teksti saa sivun vaikuttamaan tylsältä, jolloin tulee mietittyä:

Hitto miten paljon tekstiä, minähän en tuota aio lukea! Haluan vain tietää asian x, pitääkö minun lukea tuo kaikki paska saadakseni se selville?

Me emme lue sivuja, me skannaamme niitä

Yksi parhaiten dokumentoiduista faktoista koskien nettisurffailua on se, että ihmiset käyttävät hyvin vähän aikaa oikeastaan LUKIEN nettisivuja.

Sen sijaan me SKANNAAMME verkkosivuja, etsien sekamelskan joukosta sanoja tai lauseita, jotka sattuisivat kiinnostamaan meitä. Miksi?

  • Koska meillä on kiire – suurin osa netin käytöstä johtuu siitä, että haluamme säästää aikaa.
  • Koska me tiedämme, ettei meidän tarvitse lukea kaikkea – Usein vieraillessamme sivustoilla olemme kiinnostuneita vain jostain pienestä yksittäisestä tiedonjyväsestä.
  • Koska olemme hyviä siinä – Olemme skannnanneeet sanomalehtiä ja kirjoja koko ikämme, joten tiedämme miten toimia.

Happy talk

Me kaikki tiedämme mitä Happy talk on nähdessämme sellaista; se on se tervetuliaisteksti, jonka tarkoituksena on kertoa miten hieno ja mahtava nettisivu on kyseessä.

Aina ei ole varmaa onko kyseessä Happy talk tai ei. Onneksi tähän on olemassa pomminvarma testi:

tekstiä lukiessasi, jos kuuntelet todella tarkkaan, voit kuulla pienen hiljaisen äänen kuiskuttavan takaraivossasi ”blaa blaa blaa.”

Happy talk on kuin Small talkia: sisällötöntä ja turhaa – mutta surffaajilla ei ole aikaa small talkille. He tietävät mitä haluavat ja he haluavat sen HETI.

Ohje verkkojulkaisuun

On vain yksi asia mikä sinun pitää muistaa verkkosivuille laitetuista käyttöohjeista: Kukaan ei tule lukemaan niitä. Ikinä. Piste.

Sivuista pitää tehdä niin selkeät, että siellä navigointi onnistuu ilman ohjeita. Siksi koska, että ihmiset eivät selvitä miten sivua pitäisi käyttää, vaan he klikkailevat kaikkea mahdollista ja taistelevat tiedonjyväset ulos. Ja jos se ei onnistu, he turhautuvat ja siirtyvät seuraavalle sivulle. Siksi on kirjoitettava lyhyesti ja ytimekkäästi. Piste.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Matkapuhelin

Puhelinkeskustelut tekevät minut ahdistuneeksi. Inhoan sitä, kun soitan ihmisille eivätkä he vastaa puheluihin. En halua, että ympärilläni olevat ihmiset kuulevat mitä puhun puhelimeen. En halua miettiä, miten päätän puhelinkeskustelun; moikka, minun täytyy nyt mennä, hei hei.

Kännykät ovat vanhojen pierujen juttu. Ne ovat tekosyy soittaa hieman ennen sovittua tapaamista että ”myöhästyy vartilla”.  Ne ovat tekosyy puhelinmyyjien herättää sinut päiväunilta, koska et muistanut laittaa puhelinta äänettömälle.

Haamuvärinä

Kuvitellaan, että puhelin värisee taskussasi. Kaivat sen käteesi ja huomaat, ettei se itseasiassa soinutkaan. Sekoitit vain takinhelmasi kahinan puhelimesi värinähälytykseen.

Nyt minulla on sinulle sekä hyviä että huonoja uutisia. Ensiksi hyvät uutiset:

Et ole tulossa hulluksi. Kärsit vain todennäköisesti ilmiöstä, jota tutkijat kutsuvat matkapuhelimen haamuvärinäksi. Se on yleistynyt viime vuosina huimasti.

Ilmiössä pohjimmiltaan kyse siitä, että ihmisen mieli ja keho jatkuvasti varpaillaan – ikään kuin saalistajaa pelkäävällä eläimellä. Alitajuntamme syövereissä odotamme taukoamatta jotain tulevaa puhelua. Jos saamme pienenkin aistiärsykkeen (esim. ääni, tai housujen tasku hankaa jotakin vasten) ajattelemme välittömästi: ”Apua! Puhelin soi”.

Yksityisyysalue

Sitä ei pääse minnekään pakoon. Ei edes sinne kaikista perinteisimpään rauhoittumisen tyyssijaan, eli omaan kotiin:

Kännykät ja tablettitietokoneet ovat kaventaneet ihmisten yksityisyyttä. Kun laitteet tuodaan kotiin, ne mahdollistavat tunkeutumisen ihmisten yksityisalueelle milloin vain, Suonperä sanoo.

Viestintäteknologia kehittyy huimaa vauhtia ja tuo mukanaan paljon hyvää, mutta valitettavasti ihmiset eivät pysy kehityksen mukana. Teknologiasta onkin tullut ulkoinen vaikuttaja, joka pakottaa ihmiset mukautumaan sen mukaan:

Elämä on tarpeeksi hektistä muutenkin. Tavallaan teemme itsellemme ja perheellemme väkivaltaa. Oli pyhä tai arki, olemme toinen käsi kännykällä, toinen läppärillä ja toivomme, että jospa tulisi viesti.

Onneksi on olemassa vielä järkeviä ihmisiä. Siis sellaisia, jotka sulkevat työpuhelimensa päivän päätteeksi ja avaavat sen vasta aamulla. Häiriköt saakoon odottaa.

Joko siis olisi aika kytkeä mobiili pois päältä? Joko olisi aika miettiä, että haluaako kantaa sitä ”pommia” taskussa 24h seitsemänä päivänä viikossa. Jos on asiaa laita viesti, elämme 2010-luvulla..

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Numerosarja 13:37

Muistatteko enää sanaa ”peelo”? Sehän oli eräänlainen netissä käytettävä haukkumasana. Sellaista nuorison omaa slangia. Pidin sitä aina sanan leet suomenkielisenä vastineena, mutta niinkuin aina sanojen merkitys muuttuu ajan myötä. Esimeriksi lol ei todellakaan tarkoita ääneen nauramista, vaan jotain ihan muuta.

Leet taas voidaan kirjoittaa vaihtoehtoisessa muodossa 1337, niinkuin sana ”tissit” voidaan kirjoittaa 715517, tai autojen rekisterikilvistä voi muotoilla sellaisia muka-hauskoja nimiväännöksiä.

Kun tämä lukusarja oli jäänyt itselle mieleen, aloin nähdä sitä kaikkialla. ”Mitähän kello on?” ”Ai, 13:37″, ”Paljonko tämä painaa?” ”Ai, 1337 grammaa” ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Olen lukenut jostain, että ihmisten on kohtalalaisen yleistä huomata ja painaa mieleensä ”ykköset”, eli lukusarja 1111. Ykkösiä en itse huomaa juuri lainkaan, mutta jostain syystä tämän 1337:n kyllä. Oikeastaan ei sillä itse numerolla tai sanalla ole merkitystä, vaan sillä, että huomaat toistuvasti näkeväsi sen tietyissä yhteyksissä (synkronisiteetti).

Näen lähes päivittäin 1337:n, kun tarkistan ajan puhelimestani. Se on juuri se kellonaika iltapäivällä, kun aika tuntuu kulkevan kaikkein hitaimmin. Minulla on tapana tuijotella lounaan jälkeen kelloa, josko se kulkisi niin hieman nopeammin.

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, tulee pelottavan paljon mieleen Jim Carreyn näyttelemä elokuva The Number 23 (2007). Puolustuksekseni voin sanoa, että en näytä olevani tapani kanssa yksin, sillä numerolle on perustettu oma sivu ja löytyypä sille Facebookistakin oma ryhmä.

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Suomalaiset pelitalot

YLE esitti hiljattain Pelinrakentajat -dokumentin, jossa kerrottiin miten Suomesta on tullut 20 vuoden aikana merkittävä tietokonepelien tekijämaa.

Peliala on tällä hetkellä Suomen taloudellisesti merkittävin kulttuurivientiala, ja euromääräisesti peliteollisuuden vienti on suurempaa kuin vaikkapa kevyen musiikin.

Yli 90 % kotimaisesta pelituotannossa menee vientiin, mikä selittää sen, että monet suomalaiset huipputuotteet ovatkin ehkä tunnetumpia maamme rajojen ulkopuolella kuin täällä kotimaassamme.

Listaan tässä nyt dokumentissa mainittuja pelitaloja, koska innokkaana pelaajana en ollut kuullut itsekään kaikista ennen tätä dokumenttia:

Listaa päivitetty 15.10.2013

Kahden viime vuoden aikana pelifirmojen määrä on tuplaantunut ja alalla työskentelee nyt 1500 henkilöä. Nyt siis todella kannattaa tarkailla mistä se seuraava hitti tulee, Angry Birds sitä jo oli!

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Three Day Monk

Luin mielenkiintoisen blogi-kirjoituksen mainiolta Leo Babaulta. Siinä mainittiin niin sanottu ”Three Day Monk”.

”Kolmen päivän munkki” on intensiivinen kiinnostuminen jostain tietystä asiasta ja se kestää vain pienen hetken. Tämän jälkeen siirrytään taas seuraavaan kiinnostuksen aiheeseen.

Tunnustan olevani syyllinen. Olen aina ollut kiinnostunut jostain hetkellisesti, vain lopettaakseni sen muutaman päivän (tai viikon) kuluttua.

Oli kyseessä sitten uusi liikuntaharrastus, instrumentti, peli tai melkein mikä tahansa. Olen yleensä niin uppoutunut mielenkiinnon kohteeseen, että saatan unohtaa syödäkin. Viikon päästä asia ei sitten voisi enää vähempää kiinnostaa.

Toivottavasti tästä blogista ei tule taas yhtä ”kolmen päivän munkkia”.

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset