Skeittaus

Minun on vaikea vieläkään uskoa, että todella olen rullalautaillut (eli skeitannut) nuorempana.

Ei siksi, että skeittailussa olisi mitään paheksuttavaa tai muutakaan sellaista. Vaan miten hitossa olen uskaltanut viilettää sellaisella? Ja miten minulle ei koskaan sattunut mitään, siis asfaltti-ihottumaa pahempaa. Viimeksi olen laudan päällä ollut 12 vuotta sitten.

Skeittaus itselleni symbolisoi jotenkin vapautta. Se on mielestäni hyvä harrastus kaikille, koska se ei ole niin kilpailuhenkistä kuin esim. jalkapallo:

Nautinnot kieltävä itsekuri, toisia vastaan suorittaminen ja kärsimykseen asti viety harjoittelu ovat vieraita harrastuksensa huvielementtiä korostaville skeittareille. Skeittaus on kollektiivista toimintaa, jossa fyysinen ilmaisu ja spatiaalinen luovuus täydentävät toisiaan tuottaen dynaamista ja kaverisosiaalista yhdessä tekemisen tapaa

Muistoja

Skeittaukseen tutustuin tietysti isojen poikien perässä. Vuosi oli 1998, ja kun Tony Hawk Pro Skater julkaistiin samoihin aikoihin PS1:lle, räjähti homma käsiin. Kaikki alkoivat skeittaamaan.

Jostain nurkista löytyi sellainen 80-luvun ”Kalalauta”, sillä oli siistiä rullailla mutta muuhun siitä ei ollutkaan. Sitten pitikin hommata kunnon uudenaikainen skeittilauta, puhuttiin ”Completesta” joka käsittää siis deckin (lauta), trukit (akselit), renkaat, laakerit ja gripin (karhea päällinen).

Minulla oli Deca-merkkinen deckki, jota googlettelun perusteella ei enää valmisteta, Independetin trukit, Spitfiren renkaat ja laakereina ABEC 5 – tietysti. Hintaa completelle tuli n. 1000 markkaa, jonka muistan olleen iso raha.

Rampeille en muista koskaan menneeni, vaan katulautailu oli se juttu. Myöhemmin piti tietenkin rakentaa temppuja varten esteitä, oli boxia, benchiä ja kickeriä. Sekä tietysti raileja.

Pahin onnettomuuteni ei muuten sattunut mitään yksittäistä temppua yrittäessä vaan ihan laskiessa tavallista mäkeä. Viiletin suhteellisen kovaa vauhtia mäkeä alas ja iso sepelinpala pysäytti vauhdin kuin seinään. Pahan kaatumisen jälkeen piti aina jäädä istumaan tai makaamaan, sitä alkoi jotenkin heikottaa eikä pysynyt tolpillaan. Ne jotka ovat skeitanneet varmaankin ymmärtävät.

Vielä nykyäänkin kun näkee teinejä, sillä täysi-ikäisiä näkee harvoin, skeittaamassa, niin nousee hymy huulille ja tekisi mieli mennä vetämään yksi Ollie tai Kickflip. Täytyy nostaa hattua kaikille skeittaajille.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset