Tag Archives: Filosofia

Kuinka onnelliseksi?

kirja_how_of_happiness

Jos olet älyllisesti kiinnostunut siitä, mitä tutkijat tietävät tällä hetkellä henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä ja siihen johtavista tekijöistä, kannattaa tarttua teokseen nimeltä Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa (2007) .

Pohjimmiltaan kirja on self help-opus ja se sisältää harjotteita ja käytännön vinkkejä, mutta myös reilusti tutkimustuloksia, sillä kirjailija tutkii aihealuetta yhdysvaltalaisessa yliopistossa.

Arvosana: 3 Stars (3 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Oikeudenmukaisuus – Kuinka toimia oikein?

kirja_justice

Oikeudenmukaisuus – Kuinka toimia oikein? (2009) on kirja, jossa käsitellään moraalis-folosofisia kysymyksiä eri tulokulmista.

Konseptit selitetään käyttäen runsaasti tosielämän esimerkkejä. Kirja on helposti lähestyttävä ja laittaa lukijan todella pohtimaan. Kirjoittaja on julkaissut myös luennoistaan verkossa videosarjan.

Arvosana: 3.5 Stars (3.5 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Pitkäveteisyyden filosofiaa

kirja_pitkaveteisyyden_filosofiaa

Kalle Haatasen Pitkäveteisyyden filosofiaa (2005) käsittelee pitkäveteisyyttä monelta eri kantilta. Puhutaan taviksista, tappavan tylsästä ja harmaasta arjesta, kansalaisten vapaa-ajan käytöstä, mediasta, onnesta, ja kuolemasta.

Kirja on yhteiskuntatieteellinen ja filosofinen – siinä siis käsitellään tuulipukuja ja antiikin filosofeja vuorotellen. Kirjoitustyyli ei ole vakava, vaan populistinen ja itseironinen. Pitkäveteisyyden filosofiaa ei perimmiltään ole opas parempaan elämään tai jonkinlainen historiikki joutilaisuudesta, vaan se on yhden intelluektin näkemys ympärillä olevasta maailmasta ja samalla aikalaiskertomus.

Arvonsana: 4 Stars (4 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Zen mieli, aloittelijan mieli

kirja_zen_mind

Zen mieli, aloittelijan mieli (1970) on mielenkiintoinen johdatus zenbuddhalaisuuteen. Koko zen-uskonto, mikäli sitä sellaiseksi voidaan kutsua, on täysin erilaista muihin valtauskontoihin verrattuna. Siinä ei ole kyse filosofisesta ymmärtämisestä tai oppien seuraamisesta. Kaikki keskittyy ”harjoitukseen”, ja opetukseen, että meillä kaikilla on ”buddhaluonto” alusta alkaen.

Perinteisen buddhalaisen käsityksen mukaan ihmisluonnossa ei ole minuutta. Kun meillä ei ole lainkaan minä-käsitystä, on meillä Buddhan elämänymmärrys. Itsekeskeiset ajatuksemme ovat harhaa ja peittävät tämän buddhaluontomme. Meditaatioharjoituksen tarkoituksena on katkaista mielen karmallinen noidankehä.

Mutta zenbuddhalaisuuden todellista ydintä on vaikea kuvata sanoin, joten siihen käytetään kielikuvia ja erilaisia arvoituksia. Siitä juuri tässä kirjassa on kyse, sillä se on kirjoitettu yhdysvaltoihin muuttaneen zen-mestarin Shunruy Suzukin oppilailleen pitämien puheiden perusteella.

Arvosana: 4 Stars (4 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Pohdiskelua kielenkäytöstä

buddha

Miltä tuntuisi olla sokea? Itse haaveilen usein, että olisin sokea. Itse asiassa pidän näköaistia turhana kerroksena, joka luo tarpeetonta kompleksisuutta.

Sen sijaan pidän äänistä. Ja sanoista. Sanat ovat tärkeitä. Siksi olen huolissani, kun niitä ei osata käyttää yhtä monipuolisesti kuin sata vuotta sitten. Tilalle on tullut kuvat. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta sisäinen dialogimme käydään yhä abstraktioiden kautta. Siinä olemmekin erityisen hyviä.

Mutta miksi näin on? Syitä voidaan löytää miljoona, mutta esitän muutaman pienen kuriositeetin; Aku Ankka-sarjakuva on näytellyt isoa osaa lasten elämässä, voin taata, että suomalainen akkari-käännös on alkuperäiseen verrattuna paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa.

Toisena erikoismainintana täytyy nostaa esille YLEn mainio päätös aikoinaan, ilmeisesti budjettisyistä, jättää ulkomaisten televisio-ohjelmien dubbaus tekemättä.

Myöskin suomalainen laululyriikka on kansainvälisesti arvostettua ja aivan eri tasolla kuin esimerkiksi amerikkalaisten tyhjänpäiväiset ”oohh baby baby”-renkutukset.

On myönnettävä, että jokin Suomen kielessä ja sen monimutkaisuudessa puhuttelee. Sen on ollut pakko näytellä isoa osaa kansakuntamme menestyksessä. Satuin jostain lukemaan, että rikas kieli edesauttaa lapsia oppismisprosessissa, sekä auttaa heitä kirjoittamaan nopeammin. Tällaisista pienistä yksityiskohdista koostuu iso puro, joka luo hyvän kasvualustan.

Yhdysvalloissa suosittuja sanojen tavauskilpailuja (spelling bees) ei voitaisi sellaisenaan tuoda tänne, koska se tuntuisi mielettömältä; kaikkihan me osattaisiin tavata täydellisesti!

Kielellinen monimuotoisuus on hyväksi. Jos asioita selitetään liian yksinkertaisesti tai niputetaan monia asioita yhden sanan alle, häivytetään taustalla olevan monimuotoinen tapahtumaketju – monia tapahtumia niputetaan yhden sanan alle. Otetaan esimerkiksi sellainen sana kuin ”huume-ongelma”; siinä huumeet itsessään ovat syypää johonkin yhteiskunnassa paljon syvemälle pureutuvan ja monimutkaisemmalle tapahtumaketjulle. Tällaiset termit ovat epämääräisiä ja niitä käytetään kuin ne olisivat itsessään tapahtuvia asioita. Sitä tapahtuu, tuota tapahtuu – ”sieltä se sota taas tuli”.

Käsitteet ovat liian yksioikoisia. Siksi muun muassa buddhalaisuudessa käytetään paljon tarinoita, koska niiden avulla voidaan selittää asiat paljon paremmin. Ilman käytännön esimerkkiä kävisi niin, että opetukset otettaisiin kirjaimellisesti tai niiden tulkinta vääristettäisiin omiin tarkoituksiin, niinkuin monissa uskonnossa on tehty.

Binäärinen ajattelu on tyypillistä kun ihmiset yrittävät kielellistää asioita. Kun on jokin kategoria, on kyllä/ei. Sen sijaan, että ajatellaan onko jokin asia, pitäisi ajatella miten se on. Turhan usein käytetään aikaa väitellen onko jotain asiaa, tai onko se jokin edes asia.

Tästä hyvä esimerkki israelin ja palestiinalaisten käymä Gazan-konflikti, johon minulta kysytään jatkuvasti mielipidettä. ”Kenen puolella olet?”, mutta en voi antaa siihen mustavalkoista vastausta, koska mielestäni molemmat osapuolet ovat yhtä pahoja. En ole kenenkään puolella, olen järjen puolella. En halua, että henkilöön lyödään leima, jonka jälkeen keskustelu lakkaa.

Tästä kielellisestä monimutkaisuudesta päästääkin tämänkertaiseen aiheeseen:

Orwelilainen uuspuhe, vähemmistöjen uhriutumisretoriikka ja sen paradoksaalisuus

Kuten on monesti todettu, monet (feministi)radikaalit sortuvat invidualistiseen näkemykseen, jossa näkevät aatteen hyödyt vain henkilökohtaisella tasolla.

Hyvä esimerkki parodiahorisontin ylittämisestä, on saksankielinen ”Jumala”-sana (joka siis lausutaan der Gott maskuliinia käyttäen). Äärisuvaitsevat pitivät sitä seksistisenä ja halusivat, että sen viralliseksi muodoksi vaihdetaan sukupuoleton das Gott. Raamattuja ja oppikirjoja oltiin jo viemässä painoon, kun eräs katolinen piispa huomautti eräästä pienestä rukouksesta, joka alkaa sanoilla: ”Isä meidän..”.

Kun historiaa ruvetaan muuttamaan, ollaan todella vaarallisilla vesillä, otetaan esimerkiksi ”rasistisien” sanojen poistaminen vanhoista kirjoista, tai vaikkapa savukkeiden digitaalinen häivyttäminen mustavalkoelokuvista (kyllä, nämä ovat oikeita esimerkkejä).

Jatketaan listaa mutta vaihdetaan feministiradikaali vihervasemmistoon. Heillä on tapana käyttää ”suvaita”-sanaa, joka asettaa lähtökohtaisesti sen sanojan ”sen jota suvaitaan” yläpuolelle. Näin määritellään hieman elitistisesti, ketä hän sietää suvaita.

Minkä vuoksi puolet porukasta haluaa pakottaa muut uskomaan ja sanomaan samaa kuin he itse toivovat?

Pahimmissa tapauksissa yksittäisiä sanoja kielletään käyttämästä, tai kirjoittajat joutuvat sortumaan jopa itsesensuuriin.

Miksi vapautta ja yksilökeskeisyyttä palvova kulttuurimme ei hyväksykään erilaisuutta? Siksi, koska yksilökeskeisessä kulttuurissa vähemmistöt ovatkin enemmistöjä. Näin poliittisesta korrektiudesta tulee sietämätöntä.

Hyvin koulutetut ja hyvätuloiset ihmiset ilmaisevat ”suvaitsevaisempia” mielipiteitä, koska hallitsevat poliittisesti korrektin puhetavan. Tosiasiassa toiminnan seuraukset voivat olla hyvinkin syrjiviä. Näin syrjintä pesiytyy vaivihkaa rakenteisiin, piilorasismiksi. Asenteet mitataan myös teoissa.

Suomeenkin saattaa pesiytyä yhdysvalloista oleva keskustelukulttuurin saareutuminen. Eli miten esim. koservatiivit ja liberaalit keskustelevat, tai oikeastaan eivät keskustele, koska he ovat kaivautuneet syvälle poteroihinsa ja kieltäytyvät kokonaan kaikesta yhteistyöstä:

Me olemme oikeassa, te väärässä, miksi siis keskustella?

Perinteisessä politiikan ideologissa vastapuolta kunnioitettiin, koska sitä pidetiin sivistyneenä ja asioiden hoitamisen kannalta järkevämmältä. Mutta tällainen aivan järjetön vastapuolen demonisointi, jota sosiaalinen media tavallaa ruokkii, koska siellä olevat henkilöt pyörivät vahvistusharhassa taputellen samanmielisten selkiä. Vahvat kannanotot, jopa lynkkausmieliala, joka perustuu vain omiin kokemuksiin tai lähipiirissä tehtyisiin havaintoihin ja kuulopuheisiin, on kaukana itseään sivistyneestä käyttäytymisesti, vaikka itseään ”älyköiksi” kutsuvat henkilöt sitä viljelevät.

Keskustelun perimmäinen tarkoitus on nimenomaan oppia ymmärtämään jotakin itselle uutta, ei vain vahvistaa omia näkemyksiä.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki

kirja_protestanttinen_etiikka

Max Weberin Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1905) on kuuluisa teos, jossa hän kuvaa, kuinka kapitalismi kehittyi Pohjois-Euroopassa.

Kirjan pääasiallinen väite on, että kapitalismin synty johtui pitkälti askeettisen protestanttisen ammattietiikan johdosta, jossa ”työtä ja ahkeruutta pidetään velvollisuutena jumalaa kohtaan”.

Teoksessa pysytelläään teologisten havaintojen tasolla, eikä käsitellä kokonaisvaltaisempaa maailmanhistorian näkemystä, mikä saattaa olla pitkästyttävää useimmille lukijoille.

1800-luvun saksalaisen yliopistotavan ja -perinteen mukaan teksti on suurelta osin musertavan vaikeaselkoista. Itse kirja ei tosin ole pitkä, pelkästään viitteet vievät 100 sivua.

Arvosana: 4 Stars (4 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Riittää jo: irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa

John Naishin Riittää jo: irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa (2008) kertoo, miten meidän ihmisten täytyy lakata stimuloimasta ikivanhoja luolamies-vaistojamme. Länsimaissa meillä on jo käytännöllisesti katsoen kaikkea mitä vain voimme tarvita. Enemmässä ei ole järkeä.

Meidän on opittava uusi elämäntapa, johon enemmän tai lisää tahtominen ei enää kuulu. Koska olemme saaneet kaiken tarvitsemamme, voimme pyrkiä kiitollisuuteen, anteliaisuuteen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Riittää jo tarjoaa runsaasti konkreettisia neuvoja miten pääsemme eroon tuhoisista tottumuksistamme. Kirjaan on lainattu valtava määrä erilaisia tutkimustuloksia, mikä on mielestäni yksi sen heikkous, sillä se muistuttaa aivan liikaa akateemista tutkimuspaperia.

Suosittelen teosta kaikille, jotka haluavat ymmärtää hamstraamisen taustalla piileviä syitä.

Arvosana: 3 Stars (3 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut