Tag Archives: Historiikki

Erikoisia toisen maailmansodan aseita

Tankkeja tuhoavat koirat

ww2_anti_tank_dog

Neuvostoliitto pähkäili itärintamalla, miten saisi pysäytettyä Saksan tehokkaan panssarikolonniat. Ratkaisuksi keksittiin valjastaa ihmisten paras ystävä sotateollisuuden käyttöön; tavallisia koiria palveluskoiria pidetiin nälässä, jonka jälkeen panssarivaunujen alle piilotettiin ruokaa, ehdollistaen koirat näin ryömimään panssarivaunun alle sellaisen nähdessään. Tarkoituksena oli köyttää räjähdevyö koiran ympärille ja laukaista se etänä radiolähettimen avulla. Rintamalla kuitenkin koirat todettiin tehottomiksi, ne säikkyivät saksalaisten tulitusta tai koirat ryömivät omien tankkien alle. Lopulta Neuvostoliitto luopui projektista kannattamattomana.

Englannin kanaalin yli ampuva supertykki

Osana Hitlerin ”kostokampnjaa” kehitettiin valtavien V2 ohjuksien lisäksi V3, pitkän kantaman superase, jonka tarkoituksena oli ampua Pohjois-Ranskasta kanaalin yli Englannin etele-osia. Tykki koostui hervottoman pitkästä piipusta, johon oli asennettu sarjan tarkoin ajastettuja räjähdepanoksia tehostamaan ammuksen lähtönopeutta. Projektia ei saatu koskaan käytännössä sovellettavaksi, koska liittoutuneet onnistuivat pommittamaan rakennustyömaita ja Saksan sotajohto päätti lopulta luopua projektista sen huonon kustannustehokkuuden vuoksi.

Käyräpiippuinen konepistooli

ww2_krummlauf

Saksan sotateollisuus kehitti koomisen näköisen käyrän piipun. Sitä oli saatavilla kolme eri mallia; 30′, 45′ ja 90′ asteen kulmilla. Aseella oli mahdollista ampua kulman taakse, ilman että joutui itse kurottautumaan esille. Erityisesti ase sopi panssarivaunun miehistölle, joka pystyi käyrällä piipulla kattamaan koko ympäristön kun aseella osoitettiin ulos ampumaluukuista, estäen näin tankin viereen hiipivät jalkaväkimiehet. Piipusta ei kuitenkaan tullut hittiä, koska siihen kohdistui ampuessa rasitusta aivan eri tavalla kuin suoraan piippuun; se kuumentui nopeasti ja piippui täytyi vaihtaa uuteen keskimäärin 300 laukauksen jälkeen.

Habubbuk – Jäästä rakennettu kantotukialus

ww2_habakkuk

Natsien sukellusveneet kylvivät suurta tuhoa luuttoutuneiden lauvakuljetuksille Atlantilla. Yhdysvaltalaiset olivat huomanneet, että lentokoneet olivat tehokkaita niitä vastaan. Ainoa ongelma oli se, että lentokoneiden kantama ei ollut tarpeeksi suuri kattamaan valtameren sisäosia. Amerikkalaiset saivat hullun idean rakentaa Etelämantereella jäästä valtavan kelluvan tukikohdan, joka raijattaisiin Atlantin keskelle. Jäävuoren ylätasolle hakattaisiin tasainen pinta, jolle voisi laskeutuva lentokoneilla. Testeissä jää kuitenkin osottautui heikoksi materiaaliksi, joka halkesi ja suli liian helposti. Sitten joku keksi sekoittaa jään joukkoon pieni määrä sahanpurua, jolloin saatiin aikaiseksi paljon kestävämpi materiaali. Tämäkin hanke kuoptattiin kallina, kun tavanomaiset lentotukialukset alkoivat yleistyä ja liittoutuneet saivat sijoitettua joukkoja Portugalin hallitsemille Azoreille.

Miehitetty Kamikaze-torpedo

ww2_kaiten

Tyynenmeren sotanäyttämöllä, sodan loppuvaiheessa, alkoi Japanilaisten häviö näyttämään yhä todennäköisemmältä. Japanilainen sotajohto määräsi epätoivoisen itsemurhaiskukampanjan viimeisenä oljenkortenaan Japanin pääsaareen puolustamiseksi. Siihen kuului tunnettujen Kamikaze-lentäjien lisäksi pieniä räjähteillä lastattuja pikaveneitä ja mielenkiintoisempi, miehitetty torpedo jota nimitettiin Kaiteniksi. Ensimmäisen versio oli vain tavallinen torpedo, jonka perään oli liitetty yhdelle hengelle sopiva lisämoduuli. Aikaisissa versioissa oli mahdollisuus irrottaa moduuli irti rungosta ennen törmäystä kohteeseen, mutta siitä luovuttiin melko nopeasti ja kuljettaja pultattiin rungon sisään ilman ulospääsymahdollisuutta.

Palopommilepakot

ww2_bat_bomb

Amerikkalaiset antoivat luovuutensa virrata koittaessaan kehittää tehokkaampia tapoja pommittaa Japania. Sotajohto pani nopeasti merkille, miten japanilainen kaupunkirakentaminen erosi saksalaisesta; japanilaiset talot olivat rakenettu yksinomaan puusta ja muuta orgaanisesta materiaalista, joka syttyi helposti palamaan. Niin joku keskseliäs tutkija keksi kiinnittää yksittäisiin lepakoihin ajastimella varustettuja palopommeja, sulkea lepakot niitä varten tehtyyn onttoon hylsyyn, tiputtaa hylsy kaupunkiin, jonka jälkeen lepakot levittäytyisivät pitkin opikin pärekattoja ja lopulta laukaisisivat palopommit. Utahiin rakennetussa japanilaisessa testikylässä tapahtui onnettomuus ideaa testattaessa; vapaaksi päästetyt lepakot lensivät armeijan hangaariin ja polttivat sen maan tasalle. Ideasta lopulta luovuttiin.

Avaruuden kautta koukkaava ”Hopealintu”

ww2_silbervogel

Hitlerillä oli päähänpinttymä ”superaseista”, joiden yksi tarkoitus olisi saavuttaa eräänlainen henkinen yliote amerikkalaisista pommittamalla yhdysvaltain maaperää. Sellaisen onnistuttua, olisi sen propaganda vaikutus ollut mittaamattoman arvokas. Tähän tarkoitukseen hahmoteltiin virtaviivaista alusta, joka ampaistaisiin kolme kilometriä pitkältä laukaisualukselta stratosfääriin, jossa alus ”hyppisi” pitkin ilmakehän ilmapatjoja Atlantin yli yhdysvaltoihin, ja mahdollisesti pudottaisi atomipommin mikäli sellainen ehdittäisiin keksiä siihen mennessä.

Natsien aurinkoase

ww2_sun_gun

Ehkä pähkähulluin Natsien suunnitelmista. Tarkoituksena oli rakentaa 1,5 kilometriä läpimitaltaan oleva peili avaruuteen, jonka avulla voitaisiin kohdistaa auringonsäteet haluttuun kohtaan maapallolla, hieman samaan tapaan kuin suurennuslasilla pystyisi polttamaan muurahaisia. Suunnitelma kuulostaa kuin se olisi otettu suoraan Bond-elokuvasta ja Natsit pitivätkin sitä pähkähulluna, sen toteutumiseen arveltiin kuluvan aikaa 50-100 vuotta.

Japanilaisten kuumailmapallo pommit

Myös japanilaiset haaveilivat pystyvänsä pommittamaan yhdysvaltain maaperää. Alkuperäinen idea oli vallata Havaiji, mutta se meni mönkään jo sodan alkuvaiheessa. Japanilaiset tiedemiehet saivat päähänsä käyttää räjähteillä lastattuja kuumailmapalloja, jotka nostettaisiin pilviä yläpuolelle, jossa pasaatituulet kuljettaisivat ne yhdysvaltain länsirannikolle. Kun selvitettäisiin lento-aika, voitaisiin ajastimella tuoda pallo alas jossain päin Kaliforniaa. Ja toden totta, palloja saapui Pohjois-Amerikkaan saakka; valitettavasti niiden terrorivaikutus oli mitätön, sillä ne tippuivat yleensä metsään ja harvaan asutuille alueille. Tiedettävästi ainakin yksi patikoija kuoli räjähdyksessä, mentyään sörkkimään luonnonopuistossa löytynyttä hökötystä. Myös britit lähettivät englannin kanaalin yli yksinkertaisempia palloja, joiden tarkoitus oli aiheuttaa oikosulkuja voimalinjoihin ja aiheuttaa maastopaloja.

Ilmassa törmäävä rakettilentokone

ww2_rammjager

Saksan ilmavoimat alkoi vaipua epätoivoon sodan loppuvaiheessa, kun liittoutuneiden pommituskampanjat aiheuttivat mitaavia tuhoja Saksan sotateollisuudelle. Tarvittiin tehokas ja halpa hävittäjä. Eräs sellainen oli pikkuinen *******, joka oli tarkoitus nostaa isommalla lentokoneella ilmaan, jonka jälkeen se ensimmäisellä ohituksellä ampuisi nokassaan olevat ohjukset viholliskonetta päin, kääntyisi ympäri ja ajaisi siivelläään päin viholliskoneen peräsintä rikkoen sen, ja liitäisi takaisin maahan turvallisesti. Toisin kuin japanilaiset Kamikaze-lentäjät, ei saksalainen kone ollut tarkoitettu varsinaisesti itsemurhaiskuja varten; sen siipiä oli parannettu teräksellä ja itsemurhaiskuja ei katsottu sopivan ”saksalaiseen sotimiskulttuuriin”. Vaikka selviytyminen törmäyksestä oli epätodennäköistä, vapaaehtoisia lennoille kuitenkin riitti.

Tuleeko lukijoille mieleen muita omituisia toisen maailmansodan aikaisia aseita?

Linkkejä

  • http://hemportalen.fi/juhwestm/space/sang-fi.html
  • http://www.theatlantic.com/technology/archive/2011/04/old-weird-tech-the-bat-bombs-of-world-war-ii/237267/

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Magic: The Gathering

Magic: The Gathering (tai tuttavallisemmin Mtg) on vuonna 1993 julkaistu maailman ensimmäinen keräilykorttipeli.

Magiciin julkaistaan tasaisin väliajoin uusia korttisarjoja – eli settejä – joita voisi verrata baseball- tai jääkiekkokorttien kausipäivityksiin. Vuoden 2011 lokakuussa peli käsitti uskomattomat 12246 erilaista korttia! Peli käy läpi jatkuvaa muutosta, mutta perusidea pysyy samana.

Magicin historiaa

Näin jälkikäteen historiaa tarkastellessa vaikuttaa käsittämättömältä, miten kauan saatiin ensimmäisiä keräilykorttipelejä odottaa. Kuitenkin ensimmäiset keräilykortit eli baseball-kortit ilmestyivät jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1887. Sen jälkeen, vuosikymmenien kuluessa, lapset alkoivat keksiä mitä erilaisempia käyttötarkoituksia korteille; kuten polkupyörän vanteeseen asennettavana ”läpsyttimenä” tai vaihtoivat niitä keskenään rahaan.

Kesti kuitenkin 100 vuotta ennen kuin kehitettiin ensimmäinen varsinainen korttipeli, jossa samalla korttejä myös keräiltiin. Vuosi oli 1993 ja siitä alkoi Magicin valtakausi. Se poiki paljon matkijoita ja häikäilemättömiä copycatteja. Muita korttipelejä tuli ja meni vuosien saatossa, mutta yksi niistä pysyi vuodesta toiseen pinnalla: Magic.

Magicin alkuperäisenä konseptina oli yksinkertaisin olla helpoin korttipeli maailmassa – koska kaikki säännöt olivat kirjoitettu kortteihin itsessään, ei tarvittu erillistä sääntökirjaa. Myöhemmin, erilaisten korttien lukumäärän lisääntyessä, alkoi pelin kompleksisuuskin lisääntyä. Varsinkin pelin tapahtumien järjestys ja korttien ominaisuuksien kirjoitustapa aiheutti epäselvyyksiä, joka johti lopulta sääntökirjan ja tuomarointisysteemin kehittämiseen.

Aivan Magicin alkuaikoina, 90-luvun alkupuoliskolla, alkoi valtamedia yhdistää sen saatananpalvontaan ja okkultismiin. Kyseessä oli täysin samanlainen ilmiö kuin Dungeons & Dragons pöytäroolipelin kanssa oli aiemmin 70-luvulla ollut. Peliä kuvailtiin ”saatanalliseksi”, koska siinä oli voimakkaita velhoja, jotka tekivät loitsuja ja manasivat hirviöitä. Pelin kehittäjä Wizards of the Coast joutui lopulta taipumaan negatiivisen julkisuuden alla, ja poisti kaikki demoneihin viittaavat kortit pelistään melkein vuosikymmenen ajaksi. Yksittäisenä kuriositeettinä mainittakoon Unholy Strenght -kortti, josta sensuroitiin pois viisisakarainen pentagrammi kaikista uudelleen julkaistuista versioista.

Alkuperäisiin Magicin sääntöihin kuului myös oleellisesti uhkapelaaminen (jota myös anteksi kutsuttiin). Ante-kortteja oli ainoastaan pelin alkuaikoina ja ne piti poistaa pelipakasta, jos ei haluttu pelata ”panoksilla”. Anten tarkoituksena oli estää rich-kid syndrome, jossa pelkästään rahalla voisi tulla ylivoimaiseksi pelissä. Vastaavanlaista analogiaa voisi hakea pokeri-pelistä; pelkästään pelaajan isosta pokerimerkkikasasta ei voida päätellä onko hän ylivertainen suhteessa muihin pelaajiin. Myöhemmin kuitenkin koko Ante-systeemistä luovuttiin pelaajilta tulleen palautteen vuoksi (esim. peliporukoissa kieltäydyttiin pelaamasta tiettyä pakkaa vastaan, tai tehtiin erityinen vasta-strategia toista vastaan yms.). Ante-korttien tehtailu lopetettiin vuonna 1995 ja ne kiellettiin turnauksista.

Julkaisun jälkeen Magic-korttien saatavuus oli heikko ja kysyntä oli isompaa kuin tarjonta. Liikkeet myivät koko varastonsa välittömästi loppuun uuden korttisarjan ilmestyttyä. Kortit alkoivat nopeasti elää omaa elämäänsä pelaajien keskuudessa, ns. ”mustassa pörssissä”. Hintaerot paikkakuntien välillä saattoivat olla hyvinkin suuria, ja joskus jonkin uuden kombon ilmaantuessa saattoi arvottomana pidetyn kortin arvo nousta taivaisiin kaikkien halutessa sellaisia.

Tasapainon löytäminen viiden eri ”maan” kesken oli kehittäjille vaikea urakka. Lopulta kuitenkin erilaisten sattumien, yrityksien ja erehdyksien kautta päädyttiin seuraavanlaiseen yleisjaotteluun:

  • Sininen hallitsi loitsuja vastaan puolustautumisen, mutta omasi vähän hirviöitä, eikä ollut hyvä tekemään vahinkoa.
  • Punaisen puolustus oli heikko (varsinkin lentäviä vastaan), mutta se oli loistava tekemään vahinkoa.
  • Vihreällä oli reilusti hirviöitä ja manaa, mutta ei oikein mitään muuta.
  • Musta oli paras tuhoamaan hirviöitä, mutta loitsuja vastaan heikko.
  • Valkoinen keskittyi puolustamiseen ja oli huono tekemään vahinkoa.

Omia muistoja

Pelasin peliä ahkerasti 90-luvun loppupuoliskolta pitkälle vuosituhanteen yli, aina korttien ulkoasun muuttamiseen saakka. Sitten vain alkoi lähialueen pelaajakunta vähitellen hupenemaan, vanhoista pelipaikoista ei taida yksikään olla enää jäljellä. Harmi.

Itsellä pelikuume oli korkeimmillaan Prophecy-setin aikoihin ja niitä kortteja minulla onkin eniten. Se oli ehkä huonoimpia aikoja alottaa Magicin peluu, sillä Prophecy-setissä oli huonoimpia kortteja joita on painettu.

Pelasimme Legacy-pelimuodolla (jossa saa siis käyttää kaikkia ilmestyneitä kortteja) ja pakkoina taisi olla ne perinteisimmistä perinteisimmät:

Dual landeja tai muita ylitehokkaita kortteja ei kaveriporukassa ollut, joten peli pysyi tasaisena ja mielenkiintoisena.

Magic nykyään

Minulta löytyy vieläkin iso läjä kortteja, poiskaan kun en ole raaskinut myydä. Löysin netistä sattumalta aktiivisen suomalaisen foorumin, jossa kortteja vaihdellaan ja myydään. Peliseuraakin luulisi löytyvän kysymällä.

Vieläkin joskus tulee kaiholla selailtua kortteja osoitteessa magiccards.info, siellä kun on kuvineen päivineen listattuna kaikki julkaistut kortit. En todennäköisesti ymmärtäisi mitään näiden uusien korttien kyvyistä ja ominaisuuksista, mutta silti voisin hypätä suoraan kesken pelin toisen tilalle.

Unohda sääntökirjat, sillä pelin oppii parhaiten muiden seurassa! Ja siinä piileekiin Magicin taika: Huoletonta hauskanpitoa ystävien kanssa.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit