Tag Archives: Keittiöpsykologia

Tuoksulyhty

Ostinpa itselleni tuoksulyhdyn (tai tuoksulampun), joka on käytön jälkeen vaikuttanut ihan kelpo kapistukselta.

Kaikki jotka ihmettelevät mikä tuoksulyhty on, niin yllä oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yläosan kuppiin laitetaan vettä ja sekoitetaan muutama tippa eteeristä öljyä. Kun alle sytytetään tuli, lämmittää se yläpuolen vesiastiaa haihduttaen näin tuoksua ilmaan.

Aromaterapia

Aromaterapia voidaan helposti leimata huuhaa-jutuksi. Itse taas ajattelen asiaa niin, että olemme viiden aistimme orjia. Joten universaalilla tasolla kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä siis mikään täällä ole sattumanvaraista. Kaikelle täytyy olla syy ja seuraus.

Joten jos auringonvalo vaikuttaa silmiemme kautta aivoihimme ja sen säteily tuottaa ihollamme D-vitamiinia, niin miksemme pystyisi myös hajuaistimme kautta vaikuttamaan mielialaamme tai jopa terveyteemme?

Tutkimuksia aromiterapiasta on tehty erittäin vähän, ja tutkimustulokset ovat olleet sekä puolesta että vastaan. Siksi, niinkuin aina, suosittelen kuuntelemaan miten oma keho reagoi.

Eteeriset öljyt

Eteeriset öljyt (essential oils) ovat kasvirauhasten tuottamia haihtuvia, tuoksuvia öljyjä. Vaikka niitä nimitetään öljyiksi, niiden varsinainen koostumus ja tuntuma ei ole öljymäinen, vaan hyvin kevyt ja nopeasti haihtuva.

Toisin kuin suitsukkeet, eteeriset öljyt ovat 100% luonnontuotteita eivätkä sisällä mitään ylimääräistä:

Eteerinen öljy on aito, kun se on saatu yhdestä kasvilajista, siihen ei ole lisätty mitään kemiallisia jatkeita, eikä sitä ole standardoitu lisäämällä tai poistamalla aineosia.

Synteettisesti valmistetuilla öljyillä (eli hajusteilla) ei ole käyttöä aromaterapiassa.

Eteerisiä öljyjä suomessa myyvät ainakin:

Linkkejä

1 Comment

Filed under Sekalaiset

Monotasking

Kuulin ohimennen Yle Puhe-radiokanavalta Reidar Wasenius nimisen kaverin haastattelun. Haastattelussa käytiin YLLÄTTÄVÄN paljon samoja asioita joista olen itsekin kirjoitellut (mm. valinnan vaikeus, hetkessä elämäninen, tarkkailijan roolin omaksuminen).

Ohjelmassa Wasenius puhui kehittämästään Aivobicistä, tai tuttavallisemmin aivojumpasta. Sen pohjimmaisena tarkoituksena on auttaa ihmisiä oppimaan, miten keskitytään todella tiukasti vain yhteen asiaan kerralla.

Hän kertoo, miten nykyihmisillä on tupannut unohtumaan tämä tärkeä taito – moniajo kyllä osataan:

Jotta minä olen hyvä ihminen ja kollegat eivät katso vinoon minun pitää nyt hirveästi hösätä tässä.

Aivobic-menetelmän eräs perusharjoituksista on yksinkertainen lukujen luettelu yhdestä kymmeneen ja sieltä takaisin yhteen. Reidarin mukaan suomesta löytyy hälyttävän paljon ihmisiä, jotka eivät pysty siihen: heidän ajatukset lähtevät vaeltelemaan ja lukujen tavaaminen keskeytyy.

Minulle tuli tämän Waseniuksen jutuista heti mieleen meditointi: siis esimerkiksi sellainen meditointi, jossa munkit laskevat hengityksensä avulla yhdestä kymmeneen ja takaisin (sisään, ulos, sisään, ulos). Tai kun munkit keskittävät kaiken tietoisuutensa johonkin kehon yksittäiseen pisteeseen, kuten esimerkiksi vatsan seutuville.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset

Jumalgeeni

Olen törmännyt jokusen kerran God gene-teoriaan, jonka mukaan ihmisen dna-rakenteeseen on koodattu mukaan eräänlainen henkisyys tai ”usko” johonkin korkeampaan voimaan.

Aivotutkimuksessa SPECT-tekniikan avulla tieteilijät ovat pystyneet tunnistamaan sen aivojen neuroanatomisen rakenteen, joka vastaa kyvystämme saada uskonnollisia ja ”henkisiä” kokemuksia.

God gene-teorian pääargumentit ovat:

  1. Henkilön ”henkisyyttä” voidaan mitata erilaisilla psykometrisillä testeillä
  2. On todistettu, että taipumus ”henkisyyteen” on osittain perinnöllistä
  3. Osa tästä perinnöllisyydestä voidaan johtaa God geneksi mainittuun VMAT2-geeniin
  4. Tämä geeni toimii vaikuttamalla hermoston monoamiini-välittäjäaineiden tasoihin
  5. ”Henkisyyteen” taipuvia yksilöt ovat suotuisammassa asemassa luonnonvalinnassa, johtuen heille ominaisesta uhrautuvuudesta ja tulevaisuusoptimismista.

Pohdiskelua

On mielenkiintoista huomata, miten uskonnollisuus on esiintynyt jokaisessa yhteiskunnassa, sen kehitysvaiheesta tai maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Sen on täytynyt olla jotain universaalia ja aivopiireihimme koodattua. Jotain joka oli jo ennen kuin esi-isämme lähtivät Afrikasta.

Ihmisaivot ovat erittäin mukautuvat käsittelemään mitä erilaisempia kysymyksiä, mutta huonot hyväksymään niiden jäämistä ilman vastausta. Pelkkä ”minä en tiedä” ei riitä vastaukseksi, koska aivomme pyrkivät luomaan eräänlaisen loogisen syy-ja-seuras suhteen. Siksi tarvitsemme aina jonkin syyn tapahtuneelle, vaikka sellaisen jota ei paljain silmin voi nähdä. Luomme myyttejä maailmankaikkeuden luomisesta, aurinkojumalista, sadejumalista ja sotajumalista. Ja kun kuvittelemme, että voimme kommunikoida näiden jumalien kanssa ja vaikuttaa heidän päätöksiinsä, saamme luotua hieman kontrollia ja järjestykstä kaoottisena esiintyvän todellisuuteen. Uskonto ei välttämättä syntynyt jonkin yksittäisen geenin seurauksena, vaan ihmisen pelosta tuntematonta kohtaan ja halusta kontrolloida sitä.

Ensimmäiset ideat uskonnosta eivät olleet kristinuskon kaltaisia, jossa tämä ihmeellinen maailma ja sen järjestys on älykkään luojan luomia, vaan ne koskivat jokapäiväisten askareiden hoitamista, ja sitä miten ympärillä oleva luonto oikeutti olemassaolon. Lievittääkseen pelkoa sairauksilta, kuolemalta, nälästä, kylmästä ja kivulta, ihmiset halusivat uskoa että voisivat pyytää apua joltain ylemmältä taholta.

On helppo nähdä, miten primitiiviset metsästäjä-keräilijä yhteiskunnat ovat hyötyneet uskonnosta. Metsästäjä-keräilijät asuivat pienissä tasa-arvoisissa yhteisöissä ilman johtajaa tai ”kylän vanhinta”. Yhteisön kasvaessa, uskonto tarjosi normit ja näkymättömän yhteiskuntarakenteen liian isoiksi paisuneiden sukulaissiteiden sijaan. Se sitoutti ihmiset yhteen ja asetti ryhmän tarpeet henkilökohtaisten tarpeiden edelle; peläten jumalan vihaa, heimon jäsenet hillitsivät itseään tekemästä vahinkoa muille. Metsästäjä-keräilijöiden rituaalit käsittivät villejä läpi yön kestäneitä tansseja. Rytmikkään tanssin tarkoituksena on ollut vahvistaa tunnesiteitä ja yhteishenkeä heimon sisällä. Rituaalit ovat myös löysänneet heimon keskeisiä jännitteitä ja ratkoneet riitoja.

Myöhemmin maanviljelyksen keksimisen jälkeen on harrastettu mitä kummallisia ritaaleja ja työmenetelmiä. Monissa eri uskonnoissa on merkkejä erilaisista kevään ja syksyn kunniaksi järjestetyistä pakanajuhlista, joiden tarkoitus on ollut yrittää manipuloida säätä tai kylvön ja sadonkorjuun ajankohtaa.

Uskonto on myös antanut tarkoituksen luopua omasta hengestään taistelussa muita vastaan. Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Etelä-Amerikkaan, luulivat Inkat heidän olevan vain ryöstöretkellä ja palaavan kotiinsa pian sen jälkeen. Mutta he eivät käsittäneet, että espanjalaiset eivät olleet pelkästään kullan ja rikkauksien perässä. He olivat jumalallisella ristiretkellä ja halusivat käännyttää kaikki intiaanit kristityiksi.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Elämäni oivallus

Aivotutkija Jill Bolte Taylor sai 37-vuotiaana massiivisen aivoverenvuoden vasempaan aivolohkoonsa. Hän menetti kykynsä kävellä, puhua, lukea ja kirjoittaa sekä kaikki muistikuvansa menneisyydestä.

Hän pysyi itse aivohalvauksensa aikana tajuissaan ja tietoisena tapahtumista. Aivotutkijana hän tarkkaili tapahtunutta tiedemiehen tarkkuudella. Kahdeksan vuotta kestäneen toipumisprosessin jälkeen hän kirjoitti tarinansa kirjaan Elämäni oivallus: kuinka toivuin aivohalvauksesta (My Stroke of Insight: A Brain Scientist’s Personal Journey).

Kirjan alussa käydään perusasioita aivojen rakenteesta ja aivopuoliskoista (joista olen kirjoittanut itse aiemmin), mikä onkin välttämätöntä ymmärtääkseen biologiset taustavaikuttajat.

Sen jälkeen käydään läpi kirjoittajan elämää päiväkirjamaisesti koko kahdeksan vuoden toipumisjakson ajan. Jill Bolte Taylor kirjoittaa aivoverenvuodon jälkeisestä päivästä, kun hän makasi sairaalan pedillä:

Et enää tunnista lämpötilaa, värähtelyä, kipua, eikä asentoaistisi toimi, ja käsityksesi ruumiisi rajoista vaihtelee. energiasi laajenee, kun se sekoittuu ympärilläsi olevaan energiaan, ja tunnet olevasi yhtä suuri kuin maailmankaikkeus. Päässäsi kuuluvat pienet äänet, jotka muistuttavat, kuka olet ja missä asut, vaikenevat. Muistin yhteys vanhaan emotionaaliseen minääsi katkeaa, ja tämän hetken runsaus, juuri tässä, juuri nyt, vie kaiken huomiosi. Kaikki säteilee puhdasta energiaa, myös se elämänvoima, joka itse olet.

Kysy tämän jälkeen itseltäsi miten innostunut olisit palaamaan tähän hyvin jäsentyneeseen todellisuuteen?

Mutta mikä on mielenkiintoisinta, ja ehkä tärkein osuus koko kirjassa (vaikka useimmat sitä eivät ehkä tajuakaan), on tämä lainaus:

Ymmärsin, että se, mikä tapahtuneessa oli koitunut onnekseni, oli tieto, että syvä sisäinen rauha on kenen tahansa milloin tahansa saavutettavissa. Uskon, että koemme nirvanan oikean aivopuoliskomme tietoisuudessa ja että voimme milloin tahansa päättää heittäytyä siihen aivojen osaan.

Se, että tulemme tietoisiksi aivojemme toiminnasta ja pystymme tunnistamaan liskomaiset toimintamallit, ennen kuin toimimme on erittäin tärkeää.

Energia ja ajattelumallit joita tuotamme vaikuttaa todellisuudessa kaikkeen ympärillä olevaamme, sillä elämmehän energia-todellisuudessa.

Kun pystymme pysähtymään ja miettimään tekojamme, olemme oikealla tiellä. Aivot kehittyvät ja muokkautuvat jatkuvasti, mutta jokin meidät erottaa eläimistä – Ego-keskeisyys ja jatkuva ”minä-vuoropuhelu” pään sisällä.

Arvosana: 3 Stars (3 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Matkapuhelin

Puhelinkeskustelut tekevät minut ahdistuneeksi. Inhoan sitä, kun soitan ihmisille eivätkä he vastaa puheluihin. En halua, että ympärilläni olevat ihmiset kuulevat mitä puhun puhelimeen. En halua miettiä, miten päätän puhelinkeskustelun; moikka, minun täytyy nyt mennä, hei hei.

Kännykät ovat vanhojen pierujen juttu. Ne ovat tekosyy soittaa hieman ennen sovittua tapaamista että ”myöhästyy vartilla”.  Ne ovat tekosyy puhelinmyyjien herättää sinut päiväunilta, koska et muistanut laittaa puhelinta äänettömälle.

Haamuvärinä

Kuvitellaan, että puhelin värisee taskussasi. Kaivat sen käteesi ja huomaat, ettei se itseasiassa soinutkaan. Sekoitit vain takinhelmasi kahinan puhelimesi värinähälytykseen.

Nyt minulla on sinulle sekä hyviä että huonoja uutisia. Ensiksi hyvät uutiset:

Et ole tulossa hulluksi. Kärsit vain todennäköisesti ilmiöstä, jota tutkijat kutsuvat matkapuhelimen haamuvärinäksi. Se on yleistynyt viime vuosina huimasti.

Ilmiössä pohjimmiltaan kyse siitä, että ihmisen mieli ja keho jatkuvasti varpaillaan – ikään kuin saalistajaa pelkäävällä eläimellä. Alitajuntamme syövereissä odotamme taukoamatta jotain tulevaa puhelua. Jos saamme pienenkin aistiärsykkeen (esim. ääni, tai housujen tasku hankaa jotakin vasten) ajattelemme välittömästi: ”Apua! Puhelin soi”.

Yksityisyysalue

Sitä ei pääse minnekään pakoon. Ei edes sinne kaikista perinteisimpään rauhoittumisen tyyssijaan, eli omaan kotiin:

Kännykät ja tablettitietokoneet ovat kaventaneet ihmisten yksityisyyttä. Kun laitteet tuodaan kotiin, ne mahdollistavat tunkeutumisen ihmisten yksityisalueelle milloin vain, Suonperä sanoo.

Viestintäteknologia kehittyy huimaa vauhtia ja tuo mukanaan paljon hyvää, mutta valitettavasti ihmiset eivät pysy kehityksen mukana. Teknologiasta onkin tullut ulkoinen vaikuttaja, joka pakottaa ihmiset mukautumaan sen mukaan:

Elämä on tarpeeksi hektistä muutenkin. Tavallaan teemme itsellemme ja perheellemme väkivaltaa. Oli pyhä tai arki, olemme toinen käsi kännykällä, toinen läppärillä ja toivomme, että jospa tulisi viesti.

Onneksi on olemassa vielä järkeviä ihmisiä. Siis sellaisia, jotka sulkevat työpuhelimensa päivän päätteeksi ja avaavat sen vasta aamulla. Häiriköt saakoon odottaa.

Joko siis olisi aika kytkeä mobiili pois päältä? Joko olisi aika miettiä, että haluaako kantaa sitä ”pommia” taskussa 24h seitsemänä päivänä viikossa. Jos on asiaa laita viesti, elämme 2010-luvulla..

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset