Tag Archives: Minimalismi

Bloatware

stones

Godwinin laki tarkoittaa että mitä kauemmin nettikeskustelu jatkuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku ottaa puheeksi Adolf Hitlerin ja natsit.

Minulla on tarjota siitä eräänlainen oma muunneltu versioni, jonka nimi on ”Nostradamuksen laki”. Se menee näin:

Kun ohjelma tulee suositummaksi, ennen pitkään se ympätään täyteen turhia ominaisuuksia.

Ilmiölle on jo olemassa virallinen termi – bloatware. Bloatwaresta puhutaan silloin, kun ohjelman pitäisi olla tietyn kokoinen, mutta siihen on lisätty ns. ”turhia” ominaisuuksia, joiden ansiosta sen koko on noussut dramaattisesti. Joskus jopa niin paljon, että ohjelmasta tulee turhauttavan hidas ja buginen.

Eräs ”bloattaavan” ohjelman huonoista puolista on se, että käyttäjän tarvitsee käynnistää iso muistisyöppö ohjelma tehdäkseen jonkun pienen jutun. Kun muisti- ja prosessoritehoa varataan paljon, ei konetta pysty käyttämään kustannustehokkaasti. Näin saadaan uusikin kone vaikuttamaan hitaalta.

Bloatwarelle on monia syitä. Yksi niistä on se, että jos ohjelmantekijöiden ei tarvitse huolehtia muistinkäytöstä, ohjelman koodia ei tarvitse optimoida ja ohjelma saadaan puskettua nopeammin markkinoille. Lisäksi kuvitellaan, että ylimääräisiä toimintoja lisäämällä voidaan ohjelmasta pyytää enemmän rahaa.

Bloatwaresta on varoittavia esimerkkejä on historia täynnä:

  • Winampilla pystyi aluksi kuuntelemaan vain musiikkia. Jälkikäteen siihen tulivat skinit, eli vaihdettavat ”kuoret”. Todella siistiä! Lopulta ohjelmalla pystyi polttamaan musiikkilevyjä, ja katsomaan jopa leffoja!
  • Android käyttöjärjestelmässä operaattorien esiasentamat ohjelmat luokitellaan bloatwareksi.
  • MSN Messenger pikaviestin – joka on jo lopetettu – lisättiin yhdessä vaiheessa mm. vaihdeltavia teemoja, animaatioita, ja muita ärsyttäviä ”ominaisuuksia”, jotka saivat käyttäjät siirtymään kolmannen osapuolen asiakasohjelmiin.
  • µTorrent on muuttunut raskaiden kilpailijoidensa kaltaiseksi. Alkuperäinen syy miksi vaihdoin juuri utorrentiin oli sen keveys ja helppous.
  • iTunesia on syytetty raskaaksi ja liian vaikeaselkoiseksi.

Mutta tällaisten pienten asioiden kanssa voi elää, sillä mainituille ohjelmille on olemassa kevyemmät vaihtoehdot. Mutta Googlen hakukoneelle ei sitten käytännössä löydykään:

Googlen hakukone

Mielestäni on rasittavaa, kun Google alkoi eräässä vaiheessa listaamaan hakuvaihtoehtoja kun näpyttelin hakupalkkiin jotain. Siis jos kirjoitan esimerkiksi haun ”Helsinki”, niin minulle ehdotetaan: ”Helsinki hotellit”, ”Helsinki lennot”, ”Helsinki taksit”,  ja niin edelleen.

Eipä mennyt kauan, kun jo tätä ominaisuutta paranneltiin niin, että hakutulokset haettiin realiajassa jokaisella näppäinpainauksella (kts. Instant Search). Lisäksi tuli sellainen ominaisuus, jossa hiiren vieminen hakutuloksen ylle näyttää sen vieressä oikealla ”kuvakaappauksen” sivustosta.

Googlen hakukone onkin tuomittu epäonnistumaan, jos se jatkaa samalla linjalla. Joku kilpailija vain keksii pyörän uudelleen – eli anonyymin ja yksinkertaisen hakukoneen – ja sykli alkaa ikään kuin alusta.

Unix ja art of zen

Unixissa minua on aina kiehtonyt se, miten käyttöjärjestelmä koostuu sadoista eri pikku-ohjelmista. Jokaista pienintäkin tehtävää varten on omat ohjelmansa, ja jokainen ohjelma tekee tehtävänsä mahdollisimman hyvin (kts. Unix philosophy).

Kaikki prosessit ja laitteet ovat tiedostoja. Jos haluat polttaa cd-levyn, niin data yksinkertaisesti kopioidaan tiedostoon nimeltä ”cd-asema”. Jokaisella tiedostolla on omistaja ja käyttöoikeudet – sinulla täydellinen kontrolli mitä systeemissä tapahtuu.

Ihanan yksinkertaista.

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Riittää jo: irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa

John Naishin Riittää jo: irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa (2008) kertoo, miten meidän ihmisten täytyy lakata stimuloimasta ikivanhoja luolamies-vaistojamme. Länsimaissa meillä on jo käytännöllisesti katsoen kaikkea mitä vain voimme tarvita. Enemmässä ei ole järkeä.

Meidän on opittava uusi elämäntapa, johon enemmän tai lisää tahtominen ei enää kuulu. Koska olemme saaneet kaiken tarvitsemamme, voimme pyrkiä kiitollisuuteen, anteliaisuuteen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Riittää jo tarjoaa runsaasti konkreettisia neuvoja miten pääsemme eroon tuhoisista tottumuksistamme. Kirjaan on lainattu valtava määrä erilaisia tutkimustuloksia, mikä on mielestäni yksi sen heikkous, sillä se muistuttaa aivan liikaa akateemista tutkimuspaperia.

Suosittelen teosta kaikille, jotka haluavat ymmärtää hamstraamisen taustalla piileviä syitä.

Arvosana: 3 Stars (3 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Minimalistisuus

Aloin joitain vuosia sitten vihaamaan tavaroita. En ole vieläkään oikein varma, mistä se oikein johtui. Nykyään, en ole laskenut, mutta olettaisin saavani puhtaat paperit 100 Thing Challengesta. Siinä on muuten tavoittelemisen arvoinen projekti jokaiselle:

The 100 Thing Challenge has been a way to personalize my efforts to fight American-style consumerism and live a life of simplicity, characterized by joyfulness and thoughtfulness.

Kun olin ala-asteella, historian oppikirjassa oli jokaisesta aihealueesta pitkä ja tylsä kappale, ja jokaisen kappaleen lopussa oli eräänlainen yhteenveto muutamalla ”ranskalaisella viivalla”.

Kun opettaja käski lukemaan kappaleen hauki-on-kala -menetelmällä, muut alkoivat lukea pitkää ja tylsää tekstiä – jota pidin vain sivujen täytteenä – ja itse luin ainoastaan kappaleen lopussa olleen yhteenvedon, ja pärjäsin testeissä siinä missä muutkin.

Sitten opettaja kysyi sitten kysymyksiä, muttei koskaan mitään tarkennettuja kuten vuosilukuja, vaan ympäripyöreitä – sellaisia, jotka kaikki löytyivät siitä yhteenvedosta.

Kuinka opin vihaamaan tavaroita

Peruskoulu ja yläaste. Äitini patisti siivoamaan huoneeni. Työpyödällä ja huoneen lattialla oli aina paljon tavaroita, ne piti saada sullottua kaappeihin tai laatikoihin.

Huomasin nopeasti, että pölyjen pyyhkiminen ja imurointi sujui helpommin kun pöydällä tai lattialla ei ollut tavaroita. Lisäksi huomasin, etten tarvinnut oikeastaan kuin ehkä kymmenesosaa osaa niistä tavaroista. Kasoittain kyniä, mukeja, laseja, papereita ja ties mitä. Niinpä järjestin asiani pian niin, että kutakin tavaraa oli vain yksi kappale ja loput tarpeettomat rojut heitin menemään.

Lisäksi aloin maksimoimaan kaiken tekemäni mahdollisimman vähän aikaa vieväksi, lähinnä koska olin laiska. Mahdollisimman vähän häiriöitä – eli tavaraa – tarkoitti mahdollisimman vähän hukkaan heitettyä aikaa. Äitini ei tarvinnut enää koskaan patistaa minua siivoamaan huonettani.

Kuuluin myös niihin lapsiin, joilla Aku Ankat olivat siistitti mapitettuna ja järjestyksessä. Mutta toisaalta en ikinä pedannut vuodettani (pidin sitä typeränä) tai siivonnut huonetta joka päivä tai edes joka viikko, koska sekin oli mielestäni typerää: (100% ”puhtaus” aiheutti kohtuuttomasti työtä, kun 80% puhtaus pudotti työn määrää dramaattisesti eikä eroa pystynyt kukaan sanomaan).

Onni on viikonlopun shoppailureissun päässä

Pienempänä sitä aina himoitsi rahaa, eli toisinsanoen karkkia, merkkivaatteita ja muuta sellaista tavattoman tärkeää. Mutta vanhemmat tuntuivat tietenkin pahemman luokan saitureilta, eli rahaa ei juuri herunut.

Minulla oli aina olemassa jokin haave (esim. suosikkiyhtyeeni albumi tai vastaava). Rahan keräämiseen tuntui menevän ikuisuus ja lopulta huomasi, ettei oikeastaan edes tarvinnut himoitsemaansa roinaa. Seuraavaksi olisin halunnut jo toisen musalevyn ja niin edelleen – oravanpyörä olisi valmis:

Yhdysvalloissa on jo aiemmin huomattu, että erityisesti ylikuormitetuilla toimihenkilöillä on pakofantasia henkilökohtaisesta turvapaikasta, ihannekodista, jonka suojissa joskus alkaisi oma elämä.

Kutsun tätä Egon identifioinniksi tavaroiden avulla: ”Sitten kun minulla on se ja se, niin olen tyytyväinen”. Valitettavasti lopullista tyytyväisyyttä ei voi saavuttaa materian avulla, vaan se täytyy saavuttaa jotenkin muuten.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Miksi kirjoitan lyhyesti?

On melko yleisesti tunnettua, että on paljon vaikeampaa ja hitaampaa kirjoittaa lyhyt ohje kuin pitkä. Syynä on ennen muuta se, että lyhyttä ohjetta kirjoitettaessa pitää ajatella enemmän – sekä asiaa että lukijaa. Siinä täytyy päättää, mikä on todella tärkeää ja miten se sanotaan lyhyesti mutta ymmärrettävästi. Pitkän jutun kirjoittaja voi panna mukaan kaiken mitä asiasta tietää ja vähän muutakin.

Kun katson nettisivuja huomaan aina ensimmäiseksi, että 90% niissä olevasta tekstistä vie vain turhaa tilaa eikä sitä tulla lukemaan.

Liika teksti saa sivun vaikuttamaan tylsältä, jolloin tulee mietittyä:

Hitto miten paljon tekstiä, minähän en tuota aio lukea! Haluan vain tietää asian x, pitääkö minun lukea tuo kaikki paska saadakseni se selville?

Me emme lue sivuja, me skannaamme niitä

Yksi parhaiten dokumentoiduista faktoista koskien nettisurffailua on se, että ihmiset käyttävät hyvin vähän aikaa oikeastaan LUKIEN nettisivuja.

Sen sijaan me SKANNAAMME verkkosivuja, etsien sekamelskan joukosta sanoja tai lauseita, jotka sattuisivat kiinnostamaan meitä. Miksi?

  • Koska meillä on kiire – suurin osa netin käytöstä johtuu siitä, että haluamme säästää aikaa.
  • Koska me tiedämme, ettei meidän tarvitse lukea kaikkea – Usein vieraillessamme sivustoilla olemme kiinnostuneita vain jostain pienestä yksittäisestä tiedonjyväsestä.
  • Koska olemme hyviä siinä – Olemme skannnanneeet sanomalehtiä ja kirjoja koko ikämme, joten tiedämme miten toimia.

Happy talk

Me kaikki tiedämme mitä Happy talk on nähdessämme sellaista; se on se tervetuliaisteksti, jonka tarkoituksena on kertoa miten hieno ja mahtava nettisivu on kyseessä.

Aina ei ole varmaa onko kyseessä Happy talk tai ei. Onneksi tähän on olemassa pomminvarma testi:

tekstiä lukiessasi, jos kuuntelet todella tarkkaan, voit kuulla pienen hiljaisen äänen kuiskuttavan takaraivossasi ”blaa blaa blaa.”

Happy talk on kuin Small talkia: sisällötöntä ja turhaa – mutta surffaajilla ei ole aikaa small talkille. He tietävät mitä haluavat ja he haluavat sen HETI.

Ohje verkkojulkaisuun

On vain yksi asia mikä sinun pitää muistaa verkkosivuille laitetuista käyttöohjeista: Kukaan ei tule lukemaan niitä. Ikinä. Piste.

Sivuista pitää tehdä niin selkeät, että siellä navigointi onnistuu ilman ohjeita. Siksi koska, että ihmiset eivät selvitä miten sivua pitäisi käyttää, vaan he klikkailevat kaikkea mahdollista ja taistelevat tiedonjyväset ulos. Ja jos se ei onnistu, he turhautuvat ja siirtyvät seuraavalle sivulle. Siksi on kirjoitettava lyhyesti ja ytimekkäästi. Piste.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Sekalaiset