Tag Archives: Transhumanismi

Mikä ihmeen singulariteetti?

brain

Jotkut transhumanistiset ajattelijat ounastelevat, että tulemme tulevaisuudessa saavuttamaan pisteen, jossa teknologisesta kehityksestä tulee niin nopeaa, että kehityskäyrästä tulee käytännöllisesti katsoen pystysuora (ainakin joksikin aikaa). Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin lyhyen ajanjakson kuluessa maailma voisi muuttua lähes täydellisesti. Tätä hypoteettista pistettä sanotaan singulariteetiksi.

Singluratiteetin voi nähdä jonain sellaisena tapahtumahorisonttina, jonka taakse emme pysty näkemään. Emme siis voi kun arvuutella, mitä sen toisella puolen on. Termi singulariteetti on lainattu astrofysiikasta, jossa se tarkoittaa suunninpiirtein seuraavaa:

Esimerkiksi mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti, jossa rajallinen massa on tiivistynyt äärettömän pieneksi pisteeksi, jolloin myös sen tiheys on ääretön. Tätä pistettä ympäröi tapahtumahorisontti, jonka sisällä pakonopeus mustasta aukosta ylittää valonnopeuden, eikä edes säteily pääse enää pakenemaan sen ulkopuolelle

Tulevaisuuden kasvu nähdään usein lineaarisena, vaikka todellisuudessa se on eksponentiaalinen. Evolutiivinen kehitys on myös ollut eksponentiaalista, joten teknologinen evoluutio on hyvinkin ennalta-arvattavissa – emme vain pysty tarkastelemaan sen yksityiskohtia. Emme pysty ennakoimaan yksittäisen molekyylin liikkeitä, mutta pystymme tarkastelemaan kokonaista systeemiä termodynamiikan lakien avulla hyvinkin tarkasti. Tähän mennessä teknologisessa kehityksessä on käytetty yhtenä mittarina Mooren lakia, joka on pitänyt pintansa itsepäisesti tähän päivään saakka.

Transhumanismi

Tietointensiivinen ja teknologiaa hyödyntävä, mutta samallla elämyksiä ja unelmia etsivä yksilö, ajautuu kohti yhdenmukaisuutta kun identiteetti rakennetaan kuluttamisen kautta.

Tällä hetkellä trendikkäitä ovat sukupuolikorjausleikkaukset, homoliitot ja sukupuolirajojen hämärtyminen. Miesten kosmetiikka on yksi nopeasti kasvavista aloista. Ei varmastikaan kestä kovin kauaan, kunnes haluamme geenimanipuloida itseämme ja lapsiamme lisääntyvän ulkoisen kilpailukyvyn vuoksi:

Joskus väitetään, että sukusoluvalinta- ja geenimanipulaatiotekniikoiden kehittynyt käyttö johtaisi ihmisyksilöiden ominaisuuksien ei-toivottuun yhdenmukaistumiseen. Tietynlaisten erojen tasoittumista onkin odotettavissa, jos esimerkiksi haluamme että kaikilla on mahdollisuus olla synnynnäisesti terveitä, vahvoja, älykkäitä ja viehättäviä

On kuitenkin huomattava, ettei perinteisin keinoin ole mahdollista päästä halutulle kehitystasolle – ainakaan sellaisella aikataululla, jonka me ihmiset aina vaadimme.

Aina kun näen uutisen seksuaalirikollisten sukupuoliviettiä alentavista lääkehoidoista tai kun joku ihminen on syönyt itsensä hengiltä, tulee mieleeni väistämättä mielikuva karvattomista apinoista. Evoluutiossa ei ole tapahtunut muutoksia itse DNA:n molekyylirakenteessa viimeiseen 10 000 vuoteen, vaan kehityksemme on tapahtunut lähinnä kulttuurievoluution muodossa. Siksi teknologian integroiminen biologiseen kehoon on mielekäs vaihtoehto geeniterapian ohella, tällöin puhutaan Kyborgeista.

Vai mitä sanoisit kehosta, joka oni immuuni ikääntymiselle ja taudeille ja jota voitaisiin päivittää ja korjata helposti? Tekniikka ja ihmisen ja koneen välinen rajapinta mahdollistavat kaiken tämän. Viime vuosien nopea kehitys aivorajapintojen soveltamisessa lääketieteessä tuo väistämättä mieleen mahdollisuudet hyödyntää niitä myös ihmisen kyvykkyyksien lisäämiseen, esimerkiksi lisäämällä yksilön muistikapasiteettia tai vahvistamalla aisteja:

Tulevaisuuden kyber-ruumis tulee olemaan ilmeisesti yhdistelmä geenimanipulointia, hard- ja softwarea sekä erilaisia henkilökohtaisesti räätälöityjä teknologisia ratkaisuja.

Robotisaatio

Aikaisemmin ajateltiin työn tehostamisen lyhentävän työviikkoa. Kuusikymmentäluvulla puhuttiin jopa 3 päivän työviikosta ja päiviteltiin mitä kaikella ylijäävällä vapaa-ajalla tehtäisiin. Toisin kuitenkin kävi: työssäkäyvät tekevät yhä pitempää päivää, yhä huononevilla työehdoilla ja monet heistä joutuvat tekemään kahtaa työtä, kun toisaalla toinen puoli väestöstä ei tee yhtään mitään töitä, jolloin turhautuminen puretaan heihin väkivaltafantasioina.

Maatalousyhteiskunnassa herättiin aamulla lypsämään lehmät, koska illalla piti syödä. Vaihtoehtona oli kuolla nälkään. Tällä hetkellä yksi mies ja työkone pystyvät hoitamaan itsenäisesti kokonaisen pellon. Ihmisten funktioksi on jäänyt tuottaa tavaroita ja palveluita yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Toisaalta, kuitenkin odotetaan, että ihmisten täytyisi nousta samalla motivaatiolla töihin kuin silloin ennen. Siinä on selkeä ristiriita.

Tiesitkö, että on olemassa enemmän autiotaloja kuin kodittomia, mutta taloja ei voida antaa heille, koska se ei olisi oikeudenmukaista. Siksi aina tarvitaan jokin syy miksi henkilölle annetaan jotain. Sellaisia on mm. lapsuus, vanhuus, työkyvyttömyyseläke, vammaisuus, syvä masennus jne. ja lista vain jatkaa kasvamistaan. Tulevaisuudessa isolle porukalle ei vain yksinkertaisesti löydy töitä. Me emme vain ole osanneet mukautua tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Perinteisesti yksilöllä on ollut moraalinen velvoite työntekoon, josta on täytynyt pitää kynsin hampain kiinni, vaikka työ olisi ns. ”turhaa”.

Mutta jos kaikki jäisivät kotiin makaamaan yhteiskunta romahtuisi!

Väärin. Katsotaampa tilastoja: tuottavuuden ja työttömyyden välillä on selvä korrelaatio. Ihmiset siis sopeutuvat ympäristöönsä, niin kuin ovat tehneet jo ammoisista ajoista lähtien. Työn tuottavuus on noussut tasaisesti, mutta palkkakehitys on seisahtunut ja kasvanut ainoastaan johtoportaan tehtävissä. Työviikot ovat pidentyneet ja varallisuudet keskittyneet – eli raha on mennyt rahan luokse.

Nykyajassa on nähtävissä seuraavanlainen kehityskulku:

  1. Automaatio lisääntyy työpaikoilla
  2. Automaatio korvaa kiihtyvällä tahdilla työntekijöitä
  3. Kun robotit tulevat ihmisten rinnalle, uusia työpaikkoja ihmisille ei enää luoda

Alat, joita robotisaatio-aalto tulee kannibalisoimaan ensimmäisenä ovat: kuljetus, koulutus, rakennus, tuotanto ja vähittäiskauppa. Näillä aloilla juuri mikään ei ole muuttunut viimeiseen 50 vuoteen. Esimerkiksi kassahenkilön tai kokoonpanotyöntekijän työt ovat niin monotomisia, ettei ole mitään järjellisiä syitä ylläpitää sellaisia.

Kuvitellaanpa tilanne, että henkilö saa potkut. Mitä sitten tehdään? ”No ainahan pääsee töihin McDonaldsiin”. Ei pääse, sillä robotit veivät duunit.

Mutta koska miten meidän ekonominen järjestelmä on rakennettu – eli jokaisen kansalaisen pitäisi olla päivätöissä – tulevat taantumat ponnahtamaan pinnalle tasaisella tahdilla ja massatyöttömyys lisääntymään. Se ei tarkoita, että me kaikki joutuisimme köyhäintaloon, vaan esimerkiksi absoluuttisen köyhyyden ennustetaan laskevan 90% seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana:

Automaatioon ja rakennemuutokseen liittyvät haitat ja hidasteet eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että murros lisää tuottavuutta, luo uutta vaurautta ja kasvattaa jakovaraa. Uuden vaurauden oikeudenmukainen jakautuminen nousee yhteiskuntarauhan kannalta sitä tärkeämmäksi, mitä suuremmasta ja nopeammasta murroksesta on kysymys.

Maailman täytyy vain muuttua, ja päästää irti vallitsevasta 9-to-5 ajattelusta, jota yritettään ylläpidetään koirahoitoloilla ja paperinpyörittelijöillä. Joko leikataan työaikoja, niin kuin viime vuosisadan alussa tehtiin, kun tehdastyöläisten työaika lyhennettiin 14-16 tunnista 8 tuntiin, tai sitten ylläpidetään työttömien armeijaa ja luodaan alati kiristyvää luokkayhteiskuntaa.

Robotiikkaan liittyy myös läheisesti monia oikeudellisia avainkysymyksiä. Perinteinen näkemys on ollut sellainen, että lainsäädäntö mukautuu teknologisiin uudistuksiin pienellä viiveellä. Aivan keskeisimpiä avainkysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Jos hoivarobotti satuttaa ihmistä, kuka on vastuussa?
  • Jos robottiauto ajaa kolarin, kuka on korvausvelvollinen?
  • Jos robotti luo itsenäisesti sisältöä, niin kenellä on siihen tekijänoikeus?
  • Jos robotti rikkoo sodankäynnin liittyviä sääntöjä, esimerkiksi Geneven sopimusta, mitä sitten tehdään?
  • Jos robotit tekevät 98% kaikesta työstä, kuinka robottien työtä verotetaan? Entä miten verovarat jaetaan?

Uhkakuviakin on. Koneiden pelätään syrjäyttävän inhimislliset perusarvot, mekanisoivan elämää sekä vääristävän suhteemme luontoon, kehoon, työelämään, seksiin ja kultuuriin. Mielestäni pelottavin skenaario olisi keskiluokan tippuminen kokonaan pois ja ”alaluokan” tulevaisuuden näkymien tipauttaminen kokonaan pois, sillä se johtaisi näköalattomuuteen ja nihilismiin. Siksi näitä asioita pitäisi etukäteissuunnitella eikä tehdä niin kuin ihmiskunnalla on tapana, eli reagoida vasta sitten kun on hätä housuissa.

Niin tai näin, tulee robotisaatio lopulta johtamaan toiseen älykkääseen lajiin maapallolla. Silloin on mielekästä tutustua termiin..

Posthumanismi

Posthumanistinen asenne on havaittavissa näkemyksessä, että ihminen ei ole muuhun luomakuntaan tai koneisiin verrattuna ylivertainen.

Ihminen on syntyesssään tavattoman typerä. Syntymisen jälkeen alkaa aivojen hidas ohjelmointiprojekti. Valitettavasti ohjelmointi voi joskus mennä pieleen tai se voi olla puutteellista – ei ole takeita, että ajettava koodi on validia. Omaksuttua tietoa pitää kuljettaa eteenpäin hitaalla kulttuurievoluutisella menetelmällä.

Robottitutkija Hans Moravec kuvailee ihmisaivoja seuraavanlaisesti:

Aivomme ei selkeästikään ole tarkoitettu tiedemiesten aivoiksi. Aivojemme ovat kapasiteetiltään erittäin rajoittuneet, ja meidän täytyy käydä läpi erilaisia kouluttautumisprosesseja päästäksemme edes keskinkertaiselle älykkyystasolle. Se on kovaa työtä. Ja kun olemme lopulta saavuttaneet välttävän oppimustason, niin aivomme alkavat rappeutua ja sitten me kuolemme.

On syytä olettaa, että tulevaisuudessa tiedejulkaisujen määrä nousee niin valtaksi, ettei se ole enää ihmisaivoin seulottavissa. Aivoilla ei ole edellytyksiä prosessoida yhä kasvavaa tietomäärää. Ei siis enää riitä, että opiskellaan pidempää yliopistoissa, jonka jälkeen jatketaan aktiivista opiskelua läpi elämän, vaan tarvitaan lisää prosessointitehoa. Ihmisaivot eivät kykene kunnolliseen moniajoon – ne eivät skaalaudu eksponentiaalisesti kasvavan tiedon käsittelyyn, siksi tarvitsemme jatkuvasti tietokoneita avuksemme.

Moravec tulkitsee aiemmin mainitun Mooren lain pohjalta, että tietokoneet ovat vuoteen 2050 mennessä saavuttaneet ihmisen älykkyystason. Mutta tietokoneiden tehokkuuden lisääntymistä tärkeämpää on ymmärryts ihmislajille tunnusomaisista biologisista oppimisprosseista. Näiden integroiminen tekoälyn kehittämiseen voisi tuoda oleellista lisäarvoa kehitykselle.

Olisiko periaatteessa mahdollista, että tietokoneet voisivat suorittaa yhtä älykkäitä toiminnallisia tehtäviä kuin ihmisen? Annettavan vastauksen ytimessä on itse asiassa kaksi keskeistä kysymystä:

  1. Onko ihmisten biologinen rakenne ja toiminta täysin fysiikan lakien mukaista?
  2. Ovatko fysiikan lait mallinnettavissa tietokoneella?

Monet tekoälyjärjestelmät pyrkivät jäljittelemään (simuloimaan) ihmisen ongelmanratkaisutapoja. Ihmisen älyllisten eli kognitiivisten kykyjen matkiminen ei kuitenkään käytännön sovellusten näkökulmasta ole itseisarvo, vaan tavoitteena on mahdollisimman kehittynyt koneäly. joka voi tarvittaessa perustua mihin tahansa tekniikoihin. Transhumanismiliiton sivuilla kerrotaan seuraavaasti:

Potentiaalisina etuina on ainakin turvallisuus — inhimillisellä älyllä olisi myös inhimillisiä heikkouksia (kuten egoistisia taipumuksia), kun taas puhtaalta pöydältä rakennettu keinoäly voitaisiin pyrkiä tekemään mahdollisimman altruistiseksi ja täten maksimoida superälystä koko maailmalle koituva hyöty.

Posthumanismi ei väistämättä tarkoita sitä, että ihmiset häviäisivät maailmankartalta toisen älykkään lajin toimesta, vaan eräänlainen sulautuminen tekoälyn kanssa on hyvin todennäköinen skenaario. Ihmisten kuolonhetkellä voitaisiin muistot ajaa (upload) tietokoneelle, jolloin sukulaiset voisivat halutessaan keskustella kuolleen sukulaisen kanssa. Sen voisi nähdä eräänlaisena evolutiivisena harppauksena, jossa ylivertainen robo sapiens syrjäyttää vanhentuneen homo sapiensin.

Mutta miten se tapahtuu? Siihen tulee vaikuttamaan keksinnöt, jotka eivät ole niin kaukana tulevaisuudessa kuin kuvitellaan. Tarvitaan..

Asennemuutos

Jotta ymmärtetään kuinka dramaattisesti kaikki voi muuttua, voidaan kuvitella esimerkiksi seuraavanlainen ajatusleikki: Mitä jos keksittäisiin täydellinen valheenpaljastuskone? Se olisi sataprosenttisesti oikeassa ja äärimmäisen helppokäyttöinen. Sellainen olisi kaikilla ja sitä pystyisi kantamaan mukanaan taskussa. Miten maailmamme muuttuisi?

Mietitäänpä. Ainakin ensimmäiseksi työskentely rikosoikeudessa muuttuisi koska kaikki oikeudenkäynnit kestäisi 30 sekuntia sen jälkeen kun tuomari on kysynyt ”oletteko syyllinen?”. Entä työhaastattelut? ”Oletteko ahkera ja luotettava työntekijä, kyllä vai ei?”. Entäpä valtionpäämiesten väliset keskustelut? ”Onko teillä taka-ajatuksia, rakennatteko ydinasetta?”. Ainakin läpinäkyvyys ja luottamus lisääntyisi valtavasti.

Kun keksitään Star Trekistä tuttu replikaattori, jolla pystyy valmistamaan kotona mitä tahansa esineitä, siirtyy ihmiskunta kertarysäyksellä kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Ensimmäisiä prototyyppejä replikaattorista on jo valmistettu. Replikaattorin idea on valmistaa molekyylejä – lähinnä hiiltä – tavallisista materiasta; vedestä, maasta ja metaanikaasusta, joita kaikkia on ympärillämme yllin kyllin. Mitä tehdä ensimmäisenä sellaisella laitteella? Tietysti toinen replikaattori, ja sitten toinen ja kolmas. Aivan kaikki tulee muuttumaan. Millainen on maailma jossa kaikesta on ylitarjontaa? Täytyy ottaa huomioon, että kaikki yhteiskunnat perustuvat tarpeisiin, kaikki kulttuurilliset arvot perustuvat tarpeisiin.

Jos voit asua erämaamökissä, valmistaa kaiken itse, kommunikoida hologrammin avulla ja aseistua päästä varpaisiin, niin mitä jää jäljelle? Meidän koko olemassaolomme perustuu tarpeiden tyydyttämiseen. Sen jälkeen ei olisi olemassa enää koko ihmistä, sillä iihminen voi esiintyä vain halujensa tuoman toiseuden kautta!

On periaatteessa kaksi tödennäköisintä skenaariota: (1) joko siirämme katseemme virtuaalimaailmoihin, tai (2) lakkaamme yksinkertaisesti olemasta ja muutumme roboteiksi. Tietysti olisi ”hienoa” jos ihmisapinat voisivat elää keskenään täällä, mutta on hyvin vaikeaa nähdä sen olevan mahdollista. Oletetaan pienenä ajatusleikkinä tilanne, jossa jokainen pystyisi valmistamaan ydinreaktorin takapihalleen. Kuinka estämme kaikenlaisten kahelien maailmantuhoamisyritykset? Valjastamme tietysti teköälyn ja poliisirobotit vahtimaan meitä, fiksuina ihmisinä ohjelmoimme robotit noudattamaan Asimovin robotiikan lakeja etteivät ne vahingoittaisi meitä. Mutta siinäkin tapauksessa joku vain hakkeroisi tietokoneet toimimaan tahtonsa mukaan, tai valmistaisi omia robottejaan jotka taistelisivat niitä toisten robotteja vastaan. Katsotaan asiaa miltä suunnalta hyvänsä, aina päädytään ihmisten kannalta katastrofaaliseen lopputulokseen.

Biologiset aivot nykymuodossaan ovat turhan primitiiviset pitääkseen yllä kovinkaan kestävää ihmiskuntaa. Virheet ovat inhimillisiä, ja aivojen varhaisimmat osa-alueet – kuten primitiiviset vaistot, adrenaliini ja tunnekuohut – ovat haitallisia ihmiskunnalle. Ihmisapinoilla on liikaa vaikeuksia rajoittaa tai hillitä itesään: yksi häiriintynyt yksilö saattaisi pilata kaiken tekemälllä laajennetun itsemurhan. Saimme tähtien ydinenergian käyttöömme liian aikaisin, tuskin kehitys tulevaisuudessa tuo mitään vähemmän pelottavampaa tilalle.

Entä se kolmas vaihtoehto? Se, että ihmiset pystyisivöt keskenään sopimaan jonkinlaisen yhteiskuntasopimuksen? En pidä sitäkään mahdollisena, koska me jaamme keskenään ideoita, tavaroita ja muuta sellaista vain koska meidän on pakko. Kun replikaattoreiden jälkeen elämme täydellisessä yltäkylläisyydessä, emme jaa keskenään enää mitään. Menetämme mielenkiintomme toisiamme kohtaan kokonaan; jokainen voi kotitietokoneellaan pyörittää halutunlaista virtuaalimaailmaansa.

Tapaamme kuvitella kaukaisen tulevaisuuden yleensä siten, että sijoitamme tämän hetkisen muotomme sinne. Mutta sellainen on typerää. Miettikää jotain meidän meressä elänyttä muistaista esi-isäämme ja miten hölmöä sellaisen olisi ollut miettiä miltä kalojen yhteiskunta näyttäisi miljoonien vuosien päästä. Kalat olisivat tulevaisuudessa kokonaan toinen laji! Siksi robotit (tai mitkä hyvänsä) naureskelevat tulevaisuudessa, miten alkeellisia me olimme. Tämän vuoksi ei ole syytä ahdistua! Tämä kaikki on tapahtunut menneisyydessä lukemattomia kertoja aikaisemminkin.

Mutta mikä meidän muotomme tulevaisuudessa onkaan, tulee sillä olemaan muutamia perustavanlaatuisia ongelmia setvitettävinään. Niitä ovat mm..

Todella Pitkä Aika ja Eksistentiaaliset riskit

Eksistentiaalinen riski tarkoittaa elämän mahdollistavan maapallon säilymistä, tai lopullisesti ja peruuttomasti toivotunlaisen kehityskulun estymistä.

Eksistentiaaliset riskit ovat eri asia kuin ihmiskunnan historian aikana tapahtuneet katastrofit. Esimerkiksi maailmansodat, nälänhätä tai pandemiat ovat olleet todella tuhoisia niistä ensisijaisesti kärsineille, mutta eivät horjuttaneet ihmislajin absoluuttista olemassaoloa.

Mitä tulee elämän edellytyksiin, niin energiasta ei pitäisi tulla pulaa tulevaisuudessa, koska auringon fuusio-energiaa voidaan hyödyntää vielä pitkän aikaa. Ja auringon hiipuessa tulee ongelmia joka tapauksessa, ellemme pysty siirtymään toiseen tähtijärjestelmään. Tutkijat ovat väläytelleet galaksimme uloimpien planeettojen kolonisaatiota, elinehtojen käydessä tukalammaksi omalla planeetallamme.

World Transhumanist Assosiationin yksi perustaja Nick Boström on listannut mm. seuraavanlaisia eksistentiaalisia riskejä:

  • Ydinsodan tai asteroidin aiheuttama ydintalvi.
  • Todellisuutemme on tietokonesimulaatio, josta katkaistaan virrat.
  • Vapaaksi riistäytyvä, itsestään replikoituva nanorobotti, joka syö sirkkaparven lailla kaiken orgaanisen aineksen.
  • Globaali ilmastonmuutos, joka tekee hiileen perustuvasta elämästä mahdotonta planeetallamme.
  • Hallitsematon geneettisesti muunneltu supervirus.

Faktisesti todentuntuisin riski on kuitenkin mielestäni maapallon äärelliset resurssit. Esimerkiksi avaruuteen sijoitettaviin aurinkopaneeleihin ei ole saatavilla alkuaineita kuin pieni rajattu määrä, joten joutuisimme louhimaan avaruudesta raaka-aineita ennen pitkää.

Mutta niinkuin aina, on tulevaisuuden ennustaminen äärimmäisen vaikeaa, ja juuri koskaan ei ennustukset ole osuneet oikeaan. Esimerkiksi uusi WTC-iskujen kaltainen tapahtuma voisi muuttaa tulevaisuuden suuntaa kertaheitolla ennustamattomalla tavalla. Siksi ennustuksissa pyritään vetämään suuria makrotason linjauksia, eikä ennustamaan yksittäisiä tapahtumia, koska niissä on aivan liikaa muuttujia.

Kuitenkaan ideoita ei pidä koskaan torpata vain sen vuoksi, että ne kuulostavat uskomattomilta:

Do not judge propability of things by the strangeness of their consequences

Luonnontieteilijöiden lisäksi transhumanismi-keskusteluun toivoisi osallistuvan enemmän filosofeja ja muita humanisteja. Toistaiseksi keskustelu on ollut tavattoman yksipuolista ja eräänlaisessa vahvisturharhassa pyöriminen pitää keskustelun kaltaiseni teknologiaoptimistien yksipuolisena saarnaamisena.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit

Kyborgin käsikirja

kirja_kyborgin_kasikirja

Kyborgin käsikirja (2007) käsittelee nimensä mukaisesta ihmisen ja koneen liitosta, sen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta. Teos rönsyilee biologiaan, geeniteknologiaan, tieteiselokuviin ja -kirjoihin, informaatioteknologiaan, ja vähän kaikkeen muuhunkin aiheeseen liittyvään.

Kirja yrittää olla siis mahdollisimman laaja-alainen ja onnistuukin siinä kohtuullisen hyvin. Kolme eri kirjoittajaa jakaa kuitenkin osa-alueet omiksi, selkeästi erillisiksi, toisistaan riippumattomiksi kokonaisuuksiksi. Hieman erikoinen kaksipalstainen taitto ja kauniit lyijykynäluonnokset ovat mukava lisä.

Eksponentiaalisesti kiihtyvä teknologiakehitys on pitänyt huolen, että osa tekstissä esitellyistä teknologioista ovat jo vanhentunutta, mutta kuitenkin voin suositella tätä kaikille transhumanismista kiinnostuneille.

Arvosana: 3.5 Stars (3.5 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Kymmenen uutta ihmettä – teknologiat, jotka muuttavat maailmaa

kirja_kymmenen_uutta_ihmetta

Timo Paukun Kymmenen uutta ihmettä – teknologiat, jotka muttavat maailmaa (2013) on kerännyt yksien kansien alle kymmenen tekniikkaa, jotka hänen mielestään muuttavat eniten maailmaa seuraavien vuosikymmenten aikana. Ne ovat seuraavat: 3d-tulostus, grafeeni, nanotekniikat, kantasolut, synteettinen biologia, optogenetiikka, pilvipalvelut, esineiden internet, ohjelmoitava aine ja algoritmit.

Vuoden 2011 tiedetoimittajaksikin valittu Paukku vetää hyvin tiivistetyt ja asiapitoiset yhteenvedot kustakin aiheesta, joista jokaiselle on omistettu erillinen lukunsa.

Kaikkien kannattaisi perehtyä kirjassa esitettyihin tekniikoihin, sillä ne tulevat koskettavaan jokaisen meidän elämää 2000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla, mitä enemmän tekniikoita ymmärrämme, sitä paremmin pärjäämme tulevaisuudessa.

Arvosana: 4 Stars (4 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Ihminen 2.0 – Geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset

Matti Häyryn Ihminen 2.0 – Geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset (2012) yrittää pureutua mahdollisimman neutraalisti ihmisen geneettisen perimän paranteluun ja valikointiin.

Mitä tapahtuisi perhesuhteille ihmiskloonauksessa, murenisiko sellaiset käsitteet kuin perhe, äiti ja isä? Mikä on normaalia ja yleisesti hyväksyttävää? Entä jos kuurot vanhemmat haluavat kuuron lapsen? Pitäisikö ihmisen elinikää pyrkiä pitkittämään mahdollisimman pitkäksi?

Ihminen 2.0 on erittäin laaja teos, joka yrittää olla mahdollisimman puolueeton. Erilaisia koulukuntia ja näkemyseroja käsitellään kattavasti. Pois jätetään uskonnollisten yhteisöjen argumentit (=täysin tuomitseva) ja käsitellään aiheita rationaalisesti, ilman kiihkoa.

Arvosana: 4 Stars (4 / 5)

Leave a Comment

Filed under Kirja-arvostelut

Tulevaisuuden ruoka

plants

Mitä ruokaa tulevaisuudessa syödään? Se on mietityttänyt minua suuresti, sillä 60-luvun villeimmissä visioissa kuviteltiin meidän ottavan yksi pilleri aamulla ja toinen illalla.

Nykyään osataan olla jo hieman maltillisempia, ja joitain lyhyen tähtäimen visioita ovat tutkijat väläytelleet:

Hyönteiset

Joidenkin tutkijoiden mukaan hyönteisten syöminen tulee olemaan väistämätöntä tulevaisuudessa. Sitä selitetään hyönteisten matalilla tuotantokustannuksilla ja ympäristönvaikutuksilla.

Jotkin tuokkalajit sisältävät kolme kertaa enemmän proteiinia kuin vastaava määrä naudanlihaa, ja neljä heinäsirkkaa sisältää saman määrän kalsiumia kuin lasillinen maitoa.

Paahdetut jauhomadon toukat saattavat kuulostaa inhottavilta, mutta monissa Aasian maissa niitä myydään herkkuina.

Ongelma mikä täällä todennäköisesti syntyisi, olisi se, että kuluttajat vierastaisivat hyönteisiä, jolloin ne pitäisi naamioida makkaroihin, nuggetteihin ja vastaaviin.

Hyönteiset kasvattaminen on karjankasvatusta kustannustehokkaampaa, ne kuluttavat vähemmän vettä ja niiden hiilijalanjälki on pienempi.

Hyönteistuotantolaitos voisi pyöriä täysin automaattisesti, jolloin korkean elintason maissa kuten Suomi, voisi hyönteiden laajamittainen kasvatus olla kannattavaa.

Luonnonsuojelujärjestö Greenpeacekaan ei tunnu olevan kiinnostunut hyönteisten oloista, joten eettisiä ongelmiakaan ei pitäisi olla.

Merilevät

Mikä tahansa ruoka, kuitu, tai muu materiaali jota saadaan maalla kasvatetuista kasveista, voidaan saada myös merilevistä, koska maakasvit kehittyivät merilevien eri-isistä – eli merikasveista – 500 miljoonaa vuotta sitten.

Maaöljyn lopputuotteita – kuten muovia tai bensiinisiä – voidaan valmistaa myös levistä, koska ne ovat ikivanhaa merenpohjalle fossiloitunutta levää tai niitä syöneitä organismeja.

Merileviä on käytetty aasialaisessa ruokakulttuurissa vuosituhansia. Ne ovat merkittävä osa ravintoa esimerkiksi eteläisen Japanin Okinawassa, jossa elää yksi maailman pitkäikäisimpiä ja terveimpiä kansoja. Merilevät ovat ravintotiheydeltään yksi parhaista ruoka-aineryhmistä. Helpon sulavuutensa vuoksi niiden sisältämät ravintoaineet ovat myöskin vaivattomasti elimistön käytettävissä. Esimerkki syötävästä levälajista on Spirulina.

Biomassan tuotanto polttoaineiksi painottuu tällä hetkellä  ns. energiakasvien viljelyyn. Ollakseen kestävää  energiabiomassan tuotanto ei saisi kuitenkaan perustua ravinnoksi kelpaaviin kasveihin tai viedä tilaa niiden viljelyltä. Levät voivat laskelmien mukaan tuottaa biomassaa nopeammin kuin maalla elävät kasvit ja leväkasvattamoja voidaan sijoittaa ruoantuotantoon kelpaamattomalle maalle.

Levät kasvavat merivedessä mikä on mullistava juttu, koska tutkijat odottavat tulevaisuudessa pulaa makeasta vedestä. Kasvatusprosessin yhteydessä voitaisiin käyttää teollisuuden jätevesiä – muun muassa puunjalostus- ja energia-alan yritykset ovat olleet mukana levätutkimuksissa.

Levät tuottavat luonnollisesti omega-3-rasvahappoja, joilla on suuret maailmanmarkkinat. Omega 3-rasvahappojahan on kalanmaksaöljyssä, ja kalat saavat niitä lähinnä levien syömisestä.

Yli 90% levälajeista on ihmiselle tuntemattomia, ne ovat saaneet kehittyä 3 miljardia vuotta kauemmin kuin maalla elävät sukulaisensa.

Levien kasvuvauhti on ihailtava – eräät lajit ovat nopeiten kasvavia kasveja maailmassa.

Tavoitteena on muokata leviä geeniteknologian avulla siten, että niistä saataisiin paremmin energiaa ihmisen tarpeisiin. Tällöin levistä tulisi eräänlaisia katalyytteja, jotka eivät käyttäisi yhteyttämäänsä energiaa omaan kasvuunsa, vaan tuottaisivat jotain ihmiskäyttöön sopivaa polttoainetta. Levien tuottama polttoaine voisi olla vetyä, ammoniakkia tai glukoosia, joka kerättäisiin talteen levästä yhteyttämisen sivutuotteena.

Keinoliha

Synteettisen lihan idea on ollut esillä pitkään. Vuonna 1932 Winston Churchill sanoi:

Viidenkymmenen vuoden päästä vapaudumme siitä absurdista ajatuksesta, että meidän pitää kasvattaa kokonainen kana syödäksemme vain sen rinta- tai siipipalan

Keinotekoinen liha nähdään kestävänä vaihtoehtona lihakarjan kasvattamiselle.

Lihakarjan kasvatus tuottaa valtavia määriä kasvihuonekaasuja ja sen hyötysuhde on heikko. Hyvää keinolihassa olisi se, että massatuotannolla toimivia megatiloja ei enää tarvittaisi.

Keinoliha saattaisi kelvata myös kasvissyöjille, joiden motiivina lihasta kieltäytymiseen on eläinten kärsimys ja eettiset näkökohdat.

Brittiläistutkija Mark J. Post toteaa:

Keinotekoisesti tuotettuun pihviin tarvitaan vain koepala, oikea ympäristö ja tarpeeksi ravintoa. Kantasolut hoitavat lopun

Yksinkertaistettuna juju on siinä, että eläimestä otetun koepalan soluja ruokitaan kasviproteiineilla, kunnes saavutetaan tarpeeksi iso lihasmassa. Tämän jälkeen soluja nälkiinnytetään, jotta ne erottuvat yksittäisiksi solu- eli lihakimpaleiksi.

Tällä hetkellä keinolihapihvi on vielä mauton ja kallis lihanpala; hintaa ensimmäiselle pihville on kertynyt 250 000 dollaria. Mutta kun tekniikka kehittyy, voidaan keinolihaan lisätä lähes mitä tahansa: rasvaa, luita, nahkaa.

Hintaa saadaan painettua alas massatuotannon alettua – kunhan ensiksi saadaan kuluttajien luottamus voitettua.

Hydroponinen viljely

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen valon energiaa, vettä, hiilidioksidia ja tiettyjä mineraaleja. Hydroponisessa vesiviljelyssä tavanomainen kasvin kasvattamisessa käytetty maaperä korvataan kokonaan ravinneliuoksella. Jotkin hydroponisista systeemeista tarvitsevat lisäksi eräänlaisen sidosaineen, jonka tarkoituksena on tukea kasvia.

Jälleen kerran tärkeimmäksi motivaattoriksi nousee ympäristövaikutukset: hydroponinen kasvatusjärjestelmä käyttää vain 10 prosenttia siitä kasteluvedestä, jonka tavallinen viljely tarvitsee. Säästö saadaan siitä, että hydroponinen systeemi mahdollistaa veden kierrättämisen ja uudelleen käytön. Lisäksi muita ympäristösäästöjä saadaan, kun ruoka voidaan tuottaa paikallisesti eikä sitä tarvitse enää kuljettaa toiselle puolen maapalloa.

Tulevaisuudessa käyttökelpoisesta viljelyspinta-alasta tulee väistämättä pula, mutta hydroponista viljelyä voitaisiin harrastaa talojen katolla, monikerroksisissa tuotantolaitoksissa tai jopa maan alla. Maapallon napa-alueiden lähettyvillä, jossa päivänvaloa on vähän saatavilla, kasvihuoneet ovat ainoa järkevä ratkaisu tuottaa paikallisesti viherkasveja.

Vesiviljelyssä satokausi on nopeampi, koska kasvi saa käyttöönsä veden ja ravinteet välittömästi, eikä sen tarvitse kasvattaa itselleen pitkää juuristoa.

Hydroponinen systeemi tarvitsee toimiakseen kiertävän ravinneliuoksen ja pumpun sen hapettamiseen. Ravinneliuoksen pH-arvoa voidaan helposti manipuloida, mikä on paljon vaikeampaa multaisessa maaperässä. Lisäksi vesiviljelyssä vältytään monilta perinteisen viljelyn haittapuolilta kuten homeitiöiltä ja loiseläimiltä.

Avainkohdat kerrattuna:

  • Parempi ravinteiden sääntely
  • Lyhentää kasvuaikaa huomattavasti
  • Tarvitaan huomattavasti vähemmän hyönteismyrkkyjä, lannoitteita ja vettä

Soylent Green

Unelma ruoan korvikkeesta on ollut esillä jo pitkään, yleensä tieteiskirjailijoiden ja utopistisien yhteisöjen ajatuksissa. Viktoriaanit puhuivat jo 1800-luvulla aterian korvaavasta pilleristä. Nyt se alkaa olla lähellä:

Yhdysvaltalainen IT-insinööri syö – tai oikeastaan juo – ainoastaan hänen itse valmistamaansa Soylent-pirtelöä. Sen valmistusta hän kuvailee seuraavasti:

Siinä ei ole lihaa, hedelmiä, kasviksia, tai leipää. Oliiviöljyn ja ruokasuolan lisäksi siinä ei ole mitään ruoaksi tunnistettavaa.

24-vuotias Rob Rhinehart kehitti hieman siemennestettä muistuttavan juomansa yliopistossa, huomattuaan ettei halunnut uhrata aikaa tai rahaa ruoan valmistamiseen: ”Se on yleinen ongelma poikamiehilla”, hän sanoo. ”Selvitin kaikki ravintoaineet joita keho tarvitsee selviytyäkseen, ja muutaman ekstra-aineen joista on apua, ja kävin ostamassa ne eri kemikaaliliikkeistä”.

Tällainen ns. Quantified Self ajattelu on lisääntynyt 2000-luvulla huimasti. Ajatuksena on, että erilaisilla mittausmenetelmillä vahdataan todella tarkasti mitä ravintoaineita kehoon laitetaan ja miten keho toimii ja reagoi niihin. Touhuun kuuluu läheisesti sykemittarit, verenpainemittarit, unen tarkkailu, ja ylipäätään datan talletus kaikista kehon funktioista.

Linkit

Leave a Comment

Filed under Artikkelit