Tulevaisuuden ruoka

plants

Mitä ruokaa tulevaisuudessa syödään? Se on mietityttänyt minua suuresti, sillä 60-luvun villeimmissä visioissa kuviteltiin meidän ottavan yksi pilleri aamulla ja toinen illalla.

Nykyään osataan olla jo hieman maltillisempia, ja joitain lyhyen tähtäimen visioita ovat tutkijat väläytelleet:

Hyönteiset

Joidenkin tutkijoiden mukaan hyönteisten syöminen tulee olemaan väistämätöntä tulevaisuudessa. Sitä selitetään hyönteisten matalilla tuotantokustannuksilla ja ympäristönvaikutuksilla.

Jotkin tuokkalajit sisältävät kolme kertaa enemmän proteiinia kuin vastaava määrä naudanlihaa, ja neljä heinäsirkkaa sisältää saman määrän kalsiumia kuin lasillinen maitoa.

Paahdetut jauhomadon toukat saattavat kuulostaa inhottavilta, mutta monissa Aasian maissa niitä myydään herkkuina.

Ongelma mikä täällä todennäköisesti syntyisi, olisi se, että kuluttajat vierastaisivat hyönteisiä, jolloin ne pitäisi naamioida makkaroihin, nuggetteihin ja vastaaviin.

Hyönteiset kasvattaminen on karjankasvatusta kustannustehokkaampaa, ne kuluttavat vähemmän vettä ja niiden hiilijalanjälki on pienempi.

Hyönteistuotantolaitos voisi pyöriä täysin automaattisesti, jolloin korkean elintason maissa kuten Suomi, voisi hyönteiden laajamittainen kasvatus olla kannattavaa.

Luonnonsuojelujärjestö Greenpeacekaan ei tunnu olevan kiinnostunut hyönteisten oloista, joten eettisiä ongelmiakaan ei pitäisi olla.

Merilevät

Mikä tahansa ruoka, kuitu, tai muu materiaali jota saadaan maalla kasvatetuista kasveista, voidaan saada myös merilevistä, koska maakasvit kehittyivät merilevien eri-isistä – eli merikasveista – 500 miljoonaa vuotta sitten.

Maaöljyn lopputuotteita – kuten muovia tai bensiinisiä – voidaan valmistaa myös levistä, koska ne ovat ikivanhaa merenpohjalle fossiloitunutta levää tai niitä syöneitä organismeja.

Merileviä on käytetty aasialaisessa ruokakulttuurissa vuosituhansia. Ne ovat merkittävä osa ravintoa esimerkiksi eteläisen Japanin Okinawassa, jossa elää yksi maailman pitkäikäisimpiä ja terveimpiä kansoja. Merilevät ovat ravintotiheydeltään yksi parhaista ruoka-aineryhmistä. Helpon sulavuutensa vuoksi niiden sisältämät ravintoaineet ovat myöskin vaivattomasti elimistön käytettävissä. Esimerkki syötävästä levälajista on Spirulina.

Biomassan tuotanto polttoaineiksi painottuu tällä hetkellä  ns. energiakasvien viljelyyn. Ollakseen kestävää  energiabiomassan tuotanto ei saisi kuitenkaan perustua ravinnoksi kelpaaviin kasveihin tai viedä tilaa niiden viljelyltä. Levät voivat laskelmien mukaan tuottaa biomassaa nopeammin kuin maalla elävät kasvit ja leväkasvattamoja voidaan sijoittaa ruoantuotantoon kelpaamattomalle maalle.

Levät kasvavat merivedessä mikä on mullistava juttu, koska tutkijat odottavat tulevaisuudessa pulaa makeasta vedestä. Kasvatusprosessin yhteydessä voitaisiin käyttää teollisuuden jätevesiä – muun muassa puunjalostus- ja energia-alan yritykset ovat olleet mukana levätutkimuksissa.

Levät tuottavat luonnollisesti omega-3-rasvahappoja, joilla on suuret maailmanmarkkinat. Omega 3-rasvahappojahan on kalanmaksaöljyssä, ja kalat saavat niitä lähinnä levien syömisestä.

Yli 90% levälajeista on ihmiselle tuntemattomia, ne ovat saaneet kehittyä 3 miljardia vuotta kauemmin kuin maalla elävät sukulaisensa.

Levien kasvuvauhti on ihailtava – eräät lajit ovat nopeiten kasvavia kasveja maailmassa.

Tavoitteena on muokata leviä geeniteknologian avulla siten, että niistä saataisiin paremmin energiaa ihmisen tarpeisiin. Tällöin levistä tulisi eräänlaisia katalyytteja, jotka eivät käyttäisi yhteyttämäänsä energiaa omaan kasvuunsa, vaan tuottaisivat jotain ihmiskäyttöön sopivaa polttoainetta. Levien tuottama polttoaine voisi olla vetyä, ammoniakkia tai glukoosia, joka kerättäisiin talteen levästä yhteyttämisen sivutuotteena.

Keinoliha

Synteettisen lihan idea on ollut esillä pitkään. Vuonna 1932 Winston Churchill sanoi:

Viidenkymmenen vuoden päästä vapaudumme siitä absurdista ajatuksesta, että meidän pitää kasvattaa kokonainen kana syödäksemme vain sen rinta- tai siipipalan

Keinotekoinen liha nähdään kestävänä vaihtoehtona lihakarjan kasvattamiselle.

Lihakarjan kasvatus tuottaa valtavia määriä kasvihuonekaasuja ja sen hyötysuhde on heikko. Hyvää keinolihassa olisi se, että massatuotannolla toimivia megatiloja ei enää tarvittaisi.

Keinoliha saattaisi kelvata myös kasvissyöjille, joiden motiivina lihasta kieltäytymiseen on eläinten kärsimys ja eettiset näkökohdat.

Brittiläistutkija Mark J. Post toteaa:

Keinotekoisesti tuotettuun pihviin tarvitaan vain koepala, oikea ympäristö ja tarpeeksi ravintoa. Kantasolut hoitavat lopun

Yksinkertaistettuna juju on siinä, että eläimestä otetun koepalan soluja ruokitaan kasviproteiineilla, kunnes saavutetaan tarpeeksi iso lihasmassa. Tämän jälkeen soluja nälkiinnytetään, jotta ne erottuvat yksittäisiksi solu- eli lihakimpaleiksi.

Tällä hetkellä keinolihapihvi on vielä mauton ja kallis lihanpala; hintaa ensimmäiselle pihville on kertynyt 250 000 dollaria. Mutta kun tekniikka kehittyy, voidaan keinolihaan lisätä lähes mitä tahansa: rasvaa, luita, nahkaa.

Hintaa saadaan painettua alas massatuotannon alettua – kunhan ensiksi saadaan kuluttajien luottamus voitettua.

Hydroponinen viljely

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen valon energiaa, vettä, hiilidioksidia ja tiettyjä mineraaleja. Hydroponisessa vesiviljelyssä tavanomainen kasvin kasvattamisessa käytetty maaperä korvataan kokonaan ravinneliuoksella. Jotkin hydroponisista systeemeista tarvitsevat lisäksi eräänlaisen sidosaineen, jonka tarkoituksena on tukea kasvia.

Jälleen kerran tärkeimmäksi motivaattoriksi nousee ympäristövaikutukset: hydroponinen kasvatusjärjestelmä käyttää vain 10 prosenttia siitä kasteluvedestä, jonka tavallinen viljely tarvitsee. Säästö saadaan siitä, että hydroponinen systeemi mahdollistaa veden kierrättämisen ja uudelleen käytön. Lisäksi muita ympäristösäästöjä saadaan, kun ruoka voidaan tuottaa paikallisesti eikä sitä tarvitse enää kuljettaa toiselle puolen maapalloa.

Tulevaisuudessa käyttökelpoisesta viljelyspinta-alasta tulee väistämättä pula, mutta hydroponista viljelyä voitaisiin harrastaa talojen katolla, monikerroksisissa tuotantolaitoksissa tai jopa maan alla. Maapallon napa-alueiden lähettyvillä, jossa päivänvaloa on vähän saatavilla, kasvihuoneet ovat ainoa järkevä ratkaisu tuottaa paikallisesti viherkasveja.

Vesiviljelyssä satokausi on nopeampi, koska kasvi saa käyttöönsä veden ja ravinteet välittömästi, eikä sen tarvitse kasvattaa itselleen pitkää juuristoa.

Hydroponinen systeemi tarvitsee toimiakseen kiertävän ravinneliuoksen ja pumpun sen hapettamiseen. Ravinneliuoksen pH-arvoa voidaan helposti manipuloida, mikä on paljon vaikeampaa multaisessa maaperässä. Lisäksi vesiviljelyssä vältytään monilta perinteisen viljelyn haittapuolilta kuten homeitiöiltä ja loiseläimiltä.

Avainkohdat kerrattuna:

  • Parempi ravinteiden sääntely
  • Lyhentää kasvuaikaa huomattavasti
  • Tarvitaan huomattavasti vähemmän hyönteismyrkkyjä, lannoitteita ja vettä

Soylent Green

Unelma ruoan korvikkeesta on ollut esillä jo pitkään, yleensä tieteiskirjailijoiden ja utopistisien yhteisöjen ajatuksissa. Viktoriaanit puhuivat jo 1800-luvulla aterian korvaavasta pilleristä. Nyt se alkaa olla lähellä:

Yhdysvaltalainen IT-insinööri syö – tai oikeastaan juo – ainoastaan hänen itse valmistamaansa Soylent-pirtelöä. Sen valmistusta hän kuvailee seuraavasti:

Siinä ei ole lihaa, hedelmiä, kasviksia, tai leipää. Oliiviöljyn ja ruokasuolan lisäksi siinä ei ole mitään ruoaksi tunnistettavaa.

24-vuotias Rob Rhinehart kehitti hieman siemennestettä muistuttavan juomansa yliopistossa, huomattuaan ettei halunnut uhrata aikaa tai rahaa ruoan valmistamiseen: ”Se on yleinen ongelma poikamiehilla”, hän sanoo. ”Selvitin kaikki ravintoaineet joita keho tarvitsee selviytyäkseen, ja muutaman ekstra-aineen joista on apua, ja kävin ostamassa ne eri kemikaaliliikkeistä”.

Tällainen ns. Quantified Self ajattelu on lisääntynyt 2000-luvulla huimasti. Ajatuksena on, että erilaisilla mittausmenetelmillä vahdataan todella tarkasti mitä ravintoaineita kehoon laitetaan ja miten keho toimii ja reagoi niihin. Touhuun kuuluu läheisesti sykemittarit, verenpainemittarit, unen tarkkailu, ja ylipäätään datan talletus kaikista kehon funktioista.

Linkit

Leave a Comment

Filed under Artikkelit