Uutisähky

mock_news_lady

Eräässä Timothy Ferrissin kirjassa todetaan seuraavasti:

Toivottavasti olet istuma-asennossa. Jätä voileipä sikseen, jotta et tukehtuisi. Älä anna lasten kuulla tätä. Sanon nimittäin nyt jotakin, joka järkyttää useimpia.

En koskaan katso uutisia, ja viiden viime vuoden aika olen ostanut yhden ainoan sanomalehden, ja senkin vain siksi, että sain sen takia Lontoon Stansteadin lentokentällä alennusta Diet Pepsistä.

Voisin muuten väittää kuuluvani amisheihin, mutta Pepsi ei taida kuulua heidän ruokavalioonsa.

Kuinka hirveää! Kuvittelenko olevani valistunut ja vastuullinen kansalainen? Miten pysyn tapahtumien tasalla? Kerron kohta lisää, mutta odota vielä – aina vain paranee. Luen työsähköpostia noin tunnin verran joka maanantai, enkä ulkomailla ollessani koskaan kuuntele puhelinvastaajan viestejä. En todellakaan koskaan.

Sama ylläoleva tekstipätkä pätee myös itseenikin. En koskaan lue sanomalehteä tai katso uutisia. Selailen ainoastaan YLE uutisten pääotsikot netissä, aikaa tähän menee maksimissaan 5 minuuttia. En koe eläväni kivikaudella tai ahdistu informaatiovajeen takia.

Etkö lue uutisia? Olet outo

Amerikkaa vaivaa liikalihavuus ja työikäisten ennenaikaiset kuolemat – ruokaa on saatavilla enemmän kuin kukaan jaksaa syödä. Siksi on pitänyt kehittää erilaisia dieettejä.

Useimmat ihmiset eivät tule ajattelleeksi sitä, mutta itseasiassa informaatio on samaa aivoille kuin sokeri keholle. Aivan kuten ylensyöntikin, on informaatioähky keholle haitallista, ja huonointa mahdollista informaatiota on uutiset.

Toisin kuin tietokirja tai tutkimuspaperi – mitkä vaativat keskittymistä – voidaan uutisia kuluttaa valtavat määrät vain aivottomasti vastaanottaen. Internetin yleistyttyä onkin alettu puhua, miten haitallista sellainen on aivoille.

Uutiset rajoittavat ajattelutyötä, sillä ajattelu vaatii keskittymistä, ja keskittyminen aikaa. Kun uutiset ovat välähdyksenomaisia ja hyppivät toistuvasti asiasta toiseen, ne eivät anna aikaa asian sisäistämiseen.

Jatkuva informaatiovirrassa oleminen aiheuttaa tutkitusti stressiä, unettomuutta ja fysiologia oireita. On tehty tutkimuksia, miten jotkut koehenkilöiden aivoalueet ovat ikään kuin surkastuneet jatkuvan informaatiotulvann alla. Sellainen pommitus aiheuttaa muistihäiriöitä jopa ruuhkavuosia viettävälle tietotyöläiselle.

Taikasana onneen on ”valikoiva tietämättömyys”. Jos minun tarvitsee tietää jostain tietystä aiheesta jotakin – siis juuri tässä ja nyt – käännyn alan ammattilaisen puoleen. Minulta kesti kauan käsittää seuraava: et voi tietää kaikesta kaikkea.

Yksi ihmiskunnan hienoimmista asioista on ollut juuri se, miten hyvin yksilöt ovat erikoistuneet johonkin specifiin tehtävään. Se vaatii avoimen ja pelottoman ilmapiirin, joka on juuri päinvastaisen iltapäivälehtien luoman dramatiikan kanssa.

Masentavat uutiset

Uutistarinat ovat usein musertavia ja negatiivisia. Päivittäinen pommitus asioista, joihin emme voi vaikuttaa, tekee meistä passiivisempia. Uutistarinat jäytävät meitä, kunnes omaksumme maailmankuvan, joka on pessimistinen, turtunut, sarkastinen ja lohduton.

Lopultakin alamme uskoa, ettemme voi vaikuttaa asioihin ja että maailma on vaarallinen paikka jota voidaan paeta kuluttamisen avulla.

Onkin huomattu, että kaikista masentuneimmat ihmiset ovat uutisnarkkareita ja Alibin kestotilaajia.

Informaatio on siis aikaa vievää, negatiivista, tavoitteidesi kannalta merkityksetöntä ja vaikutuspiirisi ulkopuolella.

Ihmisaivot eivät toimi kovin rationaalisesti käsitellessään uutisia. Jos uutisissa raportoidaan jostakin lentoturmasta, se vaikuttaa negatiivisesti henkilökohtaiseen riskiarviointiin, vaikka riski joutua sellaiseen on sama kuin aina ennenkin.

Koeta nyt nimetä viimeisen puolen vuoden ajalta joku itsesi kannalta merkittävä uutinen, sellainen jonka lukeminen teki vaikutuksen elämääsi. Murto-osa uutisista on millään tavalla ”hyödyllisiä”. On vaikea seuloa massasta ne ”merkittävät” uutiset, sen sijaan me tapaamme lukea ne kaikki. Myös media tietää tämän ja kilpailee sillä: kaiken pitää olla ”uutta” ja ”tuoretta” ja ”liveä”. Se on ovela juoni, joka saa meidät tuntemaan ahdistusta, jos emme ole jatkuvasti takertuneena kiinni tuohon uutisvirtaan – meidän täytyy seurata reaaliajassa kun maanjäristyksen raunioista etsitään eloonjääneitä.

Luitko aamun lehdestä, miten afrikassa upposi laiva ja 100 ihmistä hukkui? Hienoa, mutta mitä vaikutusta sillä on sinun elämääsi?

Nyt kehotankin sinua miettimään kaikkia tänään lukemasia tai näkemisiä juttuja. Mitä vaikutusta sillä oli elämääsi? Jos vastaus on ”ei mitään”, hankkiudu siitä eroon.

kaikki_meni

Yleisimmät median käyttämät sudenkuopat

  • Kolumneissa tai artikkeleissa asetetaan usein premissiksi kaksi keskenään yhteismitatonta asiaa. Esimerkki: ”Mennäkö peruskoulun jälkeen yliopistoon tai amikseen?” (yliopisto ei ole 2. asteen koulutus)
  • Kun taistelu lehtien silmäpareista lisääntyy, täytyy ”huomiotaloudessa” usein ujuttaa otsikkoon jokin provokaatio tai muu syötti. Esimerkkejä: ”Katso kuvat!”, ”Tätä et tiennyt”, ”Testaa oletko..”, ”Oho!..”
  • Itse ”juttu” voikin olla pelkästään toimittajan kirjoittama mielipide, koska sellainen on nopea saattaa valmiiksi, eikä se vaadi taustatyötä. Usein näissä vielä syötetään kirjoittajan ajatusmaailmaa ilman argumentointia. Esimerkiksi: ”on päivän selvää, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia”.
  • Kiireessä käännetyt artikkelit ja niissä olevan anglismit, jotka eivät avaudu lukijoille. Esimerkkejä: englanninkielisten sanontojen suomentaminen tai miljoonan ja miljardin sekoittaminen keskenään.
  • Epämääräinen verkkoäänestys rikosuutisen vieressä. Esimerkki: ”Ovatko rikostuomiot suomessa liian lyhyitä?”
  • Epämääräiset tutkimukset ja kyselyt. Tutkimusyhtiöt sekä konsultti- ja viestintätoimistot tuottavat yhä enemmän ”tutkittua tietoa”, joka leviää faktana yleiseen tietoisuuteen. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos vastausprosentti on jäänyt 30–40:een, ja osallistuneet ovat olleet tietynlaista valikoitunutta porukkaa.
  • Ääripäiden hakeminen, liiallinen yksinkertaistaminen ja keskustelukulttuurin polarisoituminen. Esimerkkejä: ”äärioikeisto vs. äärivasemmisto”, ”huippupalkat vs. minimipalkat”, ”maailman lihavin mies vs maailman laihin mies”
  • Kielelliset korostuskeinot, jotka luovat aiheen ympärille tarpeettoman synkkyyden. Esimerkkejä: ”karmeaa”, ”hyytävää”, ”järjetöntä”, ”silmitöntä”, ”lohdutonta”, ”dramaattista”
  • Isoilla kirjaimilla kirjoitetut sanat otsikoissa. Esimerkkejä: ”vauva VAARASSA”, ”mäkimiesten ROMAHDUS”
  • Lapset ovat eräs turvallisuuttamme pahimmin vaarantavasta ihmisryhmistä. Tätä uhkakuvaa media rakentaa ja kärjistää: Nuorisorikollisuudestra kirjoittelu on lisääntynyt viimesiten 20 vuoden aikana merkittävästi. Kohulehdistö kertoo nuorisorikollisuudesta enemmän kuin muusta rikollisuudesta ja on poikkeuksellisen kiinnostunut nuorten väkivallasta, erityisesti henkirikoksista. Iltapäivälehdissä ilmoitettujen tekijjöiden iät ovat keskiarvoltaa 10 vuotta alhaisempia kuin rikostilastoissa, ja uhrien keski-ikä iltapäivälehdissä on jopa 20 vuotta alhaisempi kuin todellisuudessa.

Linkkejä

Leave a Comment

Filed under Artikkelit